muuttohärdelliä ja vuodelepoa

Uudessa kodissa ollaan!
Tämä on ollut kyllä ehdottomasti raskain muutto ikinä, mutta onneksi se on nyt suurimmilta osin jo ohi.

Ollaan tehty tätä muuttoa puolitoistaviikkoa. Jokapäivä. Aamusta iltaan.

Onneksi ollaan saatu hurjan paljon apuja kaikilta ihanilta perheenjäseniltä, ystäviltä ja tuttavilta. Ilman heitä tästä ei ois tullut kyllä yhtään mitään.

..muutto aikalailla viimesillään raskaana, pienen taaperon kanssa, ei ole ollut mitään helppoa puuhaa.

On ollut pakko tehdä itsekin hommia, koska ei se muutto ihan itsestäänkään tapahdu.

Jätin pakkaamiset, purkamiset ja pahimmat rehkimiset muille, mutta kyllä sitä silti tuli rasitettua itseään ilmeisesti ihan liikaa ja yltyvien kipeiden supistusten vuoksi jouduin muutamaksi päiväksi totaaliseen vuodelepoon. Meillä esimerkiksi oli ihan järkyttävä pyykkirumba. Kaikki kodin tekstiilit piti pestä ennen uuteen asuntoon viemistä, jotta vanhan talon haju ja mahdolliset itiöt lähtisivät eikä kulkeutuisi uusiin nurkkiin. Pesin puolentoista viikon aikana arviolta lähemmäs 30 koneellista pyykkiä ja kuskasin niitä tuttavillekkin lähemmäs parinkymmenen koneellisen verran.
Kaikki meni pesuun, matot, verhot, täkit tyynyt, petarit, talvivaatteet, lakanat, vaatteet.. kaikki.

Vielä olis neljä jätesäkillistä jäljellä pesua odottamassa. Oon myös kiikuttanut kirpparille neljättä viikkoa tavaraa pahvilaatikkokaupalla, sekä käynyt turhaa tavaraa läpi ja kunnon kaatopaikkakuormallinen saatiinkin turhasta rojusta aikaiseksi. Myös netissä ollaan myyty kuukauden ajan isompaa turhaa tavaraa eteenpäin. Miten ihmeessä sitä ihmiselle voikin kertyä näin paljon. Oon kyllä vähän sellanen että säilyttelen kaikenlaista sillä ajatuksella "että jos joskus vaikka tarviinkin tätä", mutta nyt oon kuitenkin heittänyt kaiken pois, minkä olemassaoloa en oo muistanut ja varasto onkin nyt ehkä kolme kertaa tyhjempi kuin aiemmin.

Tuntuu jotenkin puhdistavalta hankkiutua kaikesta turhasta eroon ja vielä paremmalta tuntuu kun tavarat ja vaatteet löytävät uudet käyttäjät kirpparien kautta.

Muuttoa siis on siis tehty päivätolkulla ja silläaikaa kun oon pessyt pyykkiä ja kuskannut niitä ympäri kaupunkia, uutta asuntoa on remontoitu ja kaksi makuuhuonetta saivat uuden ilmeen uusien maalien myötä. Ensin piti repiä vanhat tapetit irti, missä oli ihan odottamattoman iso työ. Eevertin huoneen seinät jäivätkin vielä laittamatta uuteen uskoon, mutta se homma saakin jäädä sitten johonkin tulevaisuuteen. En pidä Eevertin huoneen vanhoista tapeteista, mutta onneksi ne ovat kuitenkin paljon siedettävämmät kuin mitä kahden rempatun huoneen tapetit olisivat olleet, joten jäädään ihan rauhassa odottelemaan uutta maalausinspiraatiota.

Viime lauantaina mua supisteli kovasti. Oikeastaan useampana päivänä oli ollut normaalia enemmän supistelua, jonka liitin ihan puhtaaseen rehkimiseen. Lauantai oli muuttopuuhien suhteen raskas päivä, jonka painoin menemään yksin läpi ilman apukäsiä ja iltaa kohden aloin olemaankin jo tosi kipeä. Supistuksia tuli yhtä syöttöä säännöllisinä ja iltaa kohden ne vain kipeytyivät kipeytymistään ja pitenivät kestoltaan, enkä lopulta pystynyt enää seisomaan enkä kävelemään.

Soitin synnärille, koska säikähdin että synnytän sitä menoa vielä samana iltana ja sieltä mut määrättiin vuodelepoon. Toki olin jo ymmärtänyt huilata ja lopettaa rehkimisen, mutta he sanoivat että pitäisi olla niin totaalisessa vuodelevossa, että vessassa saisin vain käydä. Tilanne lähtikin rauhoittumaan ja vaikka säännöllinen napakka supistelu levossa jatkuikin useamman päivän, niin kipu alkoi helpottaa. Kävin myös yksi yö näytillä, jossa otettiin käyrää, sekä lääkäri ultrasi ja tutki tilanteen, koska supistelu jatkui edelleen levossakin.
Kaikki oli kuitenkin hyvin, mutta sain vielä käskyn ottaa iisisti ja lähteä herkästi näytille mikäli supistuksia edelleen tulee levossa. Kontrolliaikakin odottaa tälle viikolle, jossa vielä tsekataan tilanne.

..Muutto vuodelepolaisena oli siis ihan mielenkiintoinen kokemus. Sitä vaan sitten piti käskytää muita sohvannurkilta. Mutta vuodelepo kannatti, sillä nyt oonkin ollut taas paljon paremmassa voinnissa ja supistelukin on jo rauhoittunut. Selvittiin siis vain säikähdyksellä, pitää vaan näköjään oikeasti ottaa ihan hissukseen.



rv 33

Nyt ollaan nukuttu onnellisesti uudessa kodissa jo muutama yö. 

Tuntuu niin uskomattoman ihanalta että meillä on tässä asunnossa TILAA.

Tämä on myös niin arkeahelpottava koti meille, ensinnäkin meillä on erillinen ja iso kodinhoitohuone, tilava suihku ja sauna, avara ja iso tupakeittiö ja kolme huonetta joissa on OVET, jotka saa kiinni, mikä on melkoista luksusta mummonmökkielämän jälkeen. Ensimmäisiin naapureihinkin oon tutustunut ja he vaikuttivat ainakin tosi mukavilta. Tässä on naapureina paljon lapsiperheitä, joten Eevertkin saa vihdoin kaipaamaansa leikkiseuraa päiviin.

Ja vaikka keskiviikkona muutettiinkin meidän tavarat uuteen osoitteeseen, on tässä kodissa edelleenkin laittamista. Eilen tehtiin Ikean reissu ja saatiin hankittua mm. ruokapöytä ja muutamia hankintoja olisi vielä jäljellä, mutta pikkuhiljaa tämä tästä valmistuu ja alkaa tuntua omalta.

Eevert sai myös oman isojenpoikien sängyn huoneeseensa ja siellä nukkuminen tähän asti on sujunut ongelmitta. On niin ilo seurata miten tohkeissaan toinen on uudesta kodista ja omasta huoneesta. Nyt on tilaa juosta ja temmeltää, vaikka ihmetyskin varmaan vie aikansa, että ehtii tottua uusiin nurkkiin.