Ympäri mentiin!

Voi ihmetystä ja iloa, meidän bebe saantiin kuin saatiinkin käännettyä pois perätilasta.

Nyt mahassa majaillaan pääalaspäin, niinkuin tässäkohtaa kuuluukiin!
Voi kiitollisuus, mikä ressi lähti kun ei tarvi lähteä valitsemaan ja arpomaan perätilasynytyksen tai sektion välillä - kumpikaan ei houkuttele.

Nyt vaan toivotaan että vauva ei heitä mitään voltteja enää takaisin perätilaan ja normaalisti odotellaan synnytyksen käynnistymistä, ihanaa.

Tänään siis aamulla vietiin Eevert hänen kummille hoitoon ja ysin aikaan istuskeltiinkin jo odottamassa synnytysvastaanoton aulassa lääkärille pääsyä.
Aluksi otettiin käyrää ja sen jälkeen juteltiin tulevasta toimenpiteestä ja jatkoista, mikäli käännös ei onnistuisi. Jännitti jonkin verran, joskin sinänsä ihmeen vähän.

Eniten mietitytti, että mitä vastaan jos jää mun päätettäväksi miten vauva koitetaan saada maailmaan.

Ensin vauvaa ultrattiin, tehtiin kokoarvio, katsottiin lapsiveden määrä, istukan sijainti, napanuora ja muut seikat, joiden perusteella todettiin että ulkokääntöä voitaisiin koittaa.

Makasin käännön ajan jalat hieman koukussa ja kaksi lääkäriä käsin, samalla kokoajan ultraten, ottivat mahan päältä vauvasta kiinni ja mahaa painamalla ja työntämällä alkoivat kääntää vauvan asentoa. Näytti aika hurjalta ja myös tuntui siltä.

Vauva seurasi hyvin ja oli yhteistyökykyinen ja kääntö oli todella nopeasti ja onnistuneesti ohitse.

Olin varautunut kovaankin kipuun, mutta toimenpide ei sattunut oikeastaan, mutta tuntui tosi keljulta ja inhottavalta. Ei ollut mikään kamala kokemus ollenkaan.

Ehkä parissa minuutissa meidän bebe siis kääntyi täydellisestä perätilasta nätisti raivotarjontaan, meidän ja vähän kai lääkärienkin suureksi ihmetykseksi.

Lopuksi vielä otettiin käyrää ja tarkkailtiin, ettei vauva tykännyt huonoa moisesta toimituksesta.

Tuntuu kieltämättä myös itsellekin paljon mukavammalta kun vauva on paremmassa asennossa mahassa. Jotenkin vapaalta ja tilavalta. Ultraavan lääkärin mukaan vaavi oli tosi kippurassa ja pahasti linkussa mahassa, nyt on tilaa taas oikoa jäseniä.

Nyt varmaan kokoajan jännään että tyyppi pysyy tuolla paikoillaan pää alaspäin. Tekisi mieli vaan pidellä kiinni että pysy nyt siinä, hehe. Mutta koitetaan nyt luottaa että hää siinä tajuaisi pysyä.
Mutta voi ilo miten ihanaa!