Me muutetaan!

Jihaa, me saatiin vihdoin uusi ihana koti! Tuskaisan pitkän odotuksen ja etsimisen päätteeksi, saimme varmasti juuri sen kodin mitä olimme kauan odottaneet. Puolentoistaviikon päästä odottaa nimittäin muutto sataneliöiseen rivarineliön pätkään ja aivan ihanalle lapsiperhealueelle!
Odotan niin innoissani ja niin pohjattoman iloinen, että vihdoin alkaa uusi vaihe elämässä. Varmasti tälläkertaa pysyvämpi, kun voimme asettua aloillemme ja asua uudessa kodissa lähtökohtaisesti mahdollisimman pitkään. Tämä nykyinen koti ja täälläoloaika tässä välissä on tehnyt hyvää ja ollut paikallaan, mutta nyt mennään sitten kohti jotain pitempiaikaista vaihetta.

Kannatti luottaa ja odottaa, kaikki järjestyi aivan ennaltajärjestetysti.
Syvä kiitollisuus taas kerran ylöspäin!
Saatiin lopulta asunto yli kaikkien odotusten, kaikki järjestyi ihan mahtavasti parissa päivässä ja vanhan asunnon irtisanominenkin ilman irtisanomisaikaa hoitui myös ilman ongelmia.

..mitä kaikkea mahtaakaan uusi koti, asuinalue ja elämänvaihe tuodakaan tullessaan. 

Jännittityksellä ja kutkuttavalla innostuksella jäädään odottamaan.

Nyt alkaakin kova pakkaaminen ja myös muutama uusi huonekalu pitää uuteen kotiin metsästää.

Ihanaa, oon aivan järjettömän innoissani kun pääsee uutta kotia laittamaan ja sisustamaan kodiksi, laittaa vauvanjutut paikoilleen ja ennenkaikkea kuinka paljon uusi hyvä asunto tulee vaikuttamaankaan meidän käytännön arkeen, niin moni juttu tulee varmasti helpottumaan!

Perjantaina tuli myös uusi kymppi 30+0 täyteen.

Nyt posotetaan viikolla 31!

..aika menee niin nopeaa..

ens viikko pakkaillaan tavaraa laatikoihin ja seuraavalla muutetaan,

sitten onkin jo maaliskuu joka varmasti hujahtaa.

Onneksi ollaan jo etukäteen valmistauduttu mahdolliseen muuttoon ja ollaan siivottu ja käyty varastot ja kaapit läpi. Ei haluta viedä uuteen kotiin mitään turhaa. Viikon verran oli jo yksi satsi vaatteita kirppiksellä ja huomenna vien toisen erän toiselle kirppikselle. Netissäkin on tullut myytyä yhtä sun toista pois nurkista lojumasta. Jotenkin tosi ihanaa ja freesiä saada turha tavara karistettua matkasta.

Mulle on iskenyt kamala haikeus siitä, että haluan vielä ehtiä olla ja nauttia täpöillä ajasta Eevertin kanssa. Toki aikaa Eevertin kanssa on vauvan synnyttyäkin, mutta samanlaista se ei sitten enää ole.

Eevert tuntuu varmasti myös niin isolta vauvan rinnalla, en halua että Eevertistä kasvaa yhdessä yössä niin iso poika! Haluan pitää kyllä visusti mielessä sen että Eevert on silti vielä tosi pikkuinen poika ja ettei aleta häntä liian isona pitämään.

Paljon on tulossa muutoksia pienen lapsen elämään, muutto ja isojenpoikien sänkyyn siirtyminen ja hyvin pian siitä tuleekin jo vauva taloon. Mutta eiköhä näistä selvitä.

Puolitoistavuotta.

 Tässä meidän pieni taaperomme.

Iloinen päivänpiristäjä, puuhakas menijä ja utelias oppija.

Meillä on ollu niin ilo seurata tämän pikkumiehen kasvua ja kehittymistä.

Pikkupoju on niiiiin suuri ilo ja rakkaus meidän jokaiseen päivään.

Eevert on eläväinen ja ehtiväinen jokapaikan tutkija, jossa virtaa riittää.

Ehkä se on se luontainen vahva uteliaisuus joka saa pienen pojan viipottamaan joka paikkaan.

Toisaalta, vaikka Eevert on eläväinen, eikä sillalailla mikään rauhallinen, niin hän tuntuisi myös omaavan aika hyvän keskittymiskyvyn ja saattaa uppoutua legoilla rakenteluun, piirtelyyn tai kylpyleikkeihin pitemmäksikin toviksi itsekseen.

      

..Legot on leluista parhaat. Samoin "pavvo"= pallo, joka on ollut Eevertille tärkeä asia jo puolivuotiaasta lähtien ja poju onkin aika taitava pallon potkija, heittelijä ja säbämailalla ("maiva") sählääjä. Uusin palloleikki on koripallo, eli lattialle laitetaan kori jonne Eevert sitten tähtää ja heittää pallonsa. Pallo bongataan myös jokaisesta paikasta, vaatteista, kirjoista ja jopa esim numerossa kahdeksan nähdään ekana ne kasin pallonreijät, eli pallot. Palloa ihastellaan myös telkkarin futismatseista ja isompien lasten palloleikkeihin olisi pakko päästä mukaan. Myös "maannet", eli magneetit on suuri mielenkiinnonkohde ja Eevert kiinitteleekin magneetteja kokeellisesti vähän jokapaikkaan ja huutaa riemuissaan "taattuuu" jos magneetti tarttuu johonkin pintaan. Tässä leikissä viihdytään piiiiitkät tovit kerrallaan. Eevert on myös innokas tanssija ja hän käy välillä laittamasta stereoista omatoimisesti musiikit päälle ja alkaa bailaamaan omilla söpöillä muuveillaan. Lempparimusaa on kaikki menevä ja rytmikäs ja ihan lemppareimmat laulut on Fröbelin Palikoiden leijonanmetsästyslaulu, jumppalaulu ja sutsisatsi. Niihin osataan koreografiat ja kaikki!

 Eevert on myös innokas "pummun", eli rummun soittaja. Meillä kasataan kattiloista setti harvasepäivä joita pitää päästä mäiskimään. Parasta toki on päästä mummolassa soittamaan enon vanhalla rumpusetillä ja vieläpä lähes rytmiin kapulalla pajautellaan kun äiti soittaa mukana pianoa.

Poju tykkää myös piirtää ja se on ollut hyvinkin "in" tässä viimeaikoina.

Hän haluaa aina että piirretään "muu", eli lehmä, muita eläimiä ja ajoneuvoja, neliöitä, kolmioita ja palloja, jotka hän sitten värittää. Jotenkin koomista miten Eevert on niin viehtyny kaikkiin muotoihin ja geometrisiin kuvioihin. "Niia", eli neliö nähdään ja bongataan myös jokapaikasta.

Eevert myös rakastaa eri asioiden laskemista ja järjestelyä. Mummon pullonkorkkikätköstä löydetyt korkit piti järjestellä väreittäin ja muodoitain riviin. Samoin pikkuautot pitää aina olla rivissä, kuin myös viinirypäleet pitää laittaa riviin ennen syömistä, eriparisukkia ei missään nimessä saa olla jalassa yms. ..pientä pedanttisuutta? :D 

Matemaatikon poika, että joku viehtymys tämmösin asioihin saattaa olla perittyä kyllä isimieheltä. 

..kirjoistakin on valikoituneet tietyt lempparit, ykkösenä tulee toki kirjat joissa lasketaan asioita.

Eevertillä on myös yksi rakkaista rakkain "nanno" eli tädiltä saatu nalle, jota ilman ei voi mennä minnekkään. Nanno tulee mukaan kauppaan, vessaan, syömään, pihalle.. äiti on välillä miettiny jo että nanno voisi jonnekin päiväsaikaan kadota. Siitä on alkanut tulla paras ja tärkein asia jo rasittavuuksiinkin asti. Vaikka on toki söpöä, että on tommonen tärkeä pehmolelu olemassa.

Mutta kaikenkaikkiaan Eevert on iloinen, herkkä ja eläväinen pieni miehenalku. Ja meidän mielestä tietenkin maailman suloisin ja söpöin pikku kujeilija. Ja vaikka hänessä onkin virtaa ja sillätavalla paljon vahtimista ja haastettakin, niin hän on luonteeltaan tosi joustava ja toisaalta voisin sanoa että aika helppo ja ohjailtava lapsi loppujenlopuksi. Uhmatuhmuus toki alkaa jo kans näkymään ja välillä ollaan pinnakireällä herra omatahdon kanssa, mutta toistaiseksi tilanteista on selvitty aika nopeasti ja vaikka mielenilmaukset ovat olleetkin aika vahvoja niin ne ovat nopeasti menneet ohi. Katsotaan mihin tämä sitten iän myötä kehittyy, vielä ei kuitenkaan pahimmassa uhmaiässä olla.

Syömispuoli ja pottailu on meillä vielä vähän omassa vaiheessaan. Eevert osaa syödä itsekin, mutta useimmiten vaatii että häntä syötetään. Mä kyllä ajattelin tän syöttämispalvelun lopettaa tässä vielä ennen vauvansyntymää, ettei mun tarvi sitten olla kahta muksua syöttämässä kokoaikaa.

Pottaan on alettu pikkuhiljaa tutustumaan, aika hiljalleen tässä asiassa edetään kun Eevert ei oo aikaisemmin potalle suostunut. 

Ja nukkuminen, se ei oo meidän perheessä ollut missään vaiheessa semmonen itsestäänselvä asia, mutta viimeaikoina Eevert on nukkunut vähän paremmin, eli 0-3 herätystä yössä. Nukkumaan meneminen käy kuitenkin tosi helposti taas vaikeamman vaiheen jälkeen. Parin tunnin päikkärit poju nukkuu nykyään sisällä pinniksessä puoliltapäivin. Isojenpoikien sänkyyn päästään vasta siirtymään, kun päästään sellaiseen asuntoon minne sänky mahtuu.

 Pituutta pikkujäbältä löytyy sen verran, että vaatteista sopivimmat ovat 92cm ja siitä isommat vaatteet. Pitäisikin tässä vaatekaappia keväänmittaan päivitellä, ja heittää loputkin 86cm vaatteet varastolaatikoihin.