36+0

Miten en toistaisikaan itseäni liikaa siitä kuinka aika menee niin nopeaa?

Huimaa, nyt starttaa 37 raskausviikko ja bebe on ensiviikolla täysiaikainen.

..Alan olla hiljalleen jo vähän kypsänä tähän raskaanaoloon, on supistellut aika reippaasti ja tujakasti, yöt ovat olleet enenevissä määrin tosi katkonaisia - pissalle, juomaan, kyljenkääntö, supistus, pissalle, juomaan, valvottaa, taas supistus - u know. Ison mahan kanssa arjenpyöriyskin on aste asteelta haasteellisempaa. Selvästi loppumetreillä aletaan olemaan ja varsinkin tää puolitoistaveen ja pallomahan kanssa puuhastelu alkaa tuntumaan. Onneksi mies on ollut isona, kultaakin kalliimpana apuna. Huomaan myös, että toisena päivänä oon jotenkin ihan energinen, jaksan ulkoilla, töhöttää taaperon kanssa, siivota, hääräillä kotihommissa ja posottaa menemään ihan entiseen tapaan, mutta sitten varoittamatta jonakin toisena päivänä oonkin aivan pois pelistä. Hyvien päivien lomassa on vaan päiviä, jolloin iskee ihan käsittämätön totaaliväsymys ja energian puute, enkä jaksa saati supistuksiltani ja väsyltäni pysty tekemään oikeastaan yhtään mitään. Kroppa vissiin osaa vaatia lepoa ihan varoittamatta, eikä semmosiin väsypäiviin auta muu kuin siellä sohvanpohjalla oleilu - ja miehen passuuttaminen.
Välillä tulee huono omatunto kun mies häärää kotihommien parissa ja ite makoilen sohvalla, mutta sitten muistutan itseäni siitä faktasta että teenhän minäkin tässä tärkeää työtä.
Parhaillaan kannan ja kasvatan uutta elämää sisälläni tähän maailmaan. Se on iso tehtävä ja aikamoinen ponnistus, varsinkin tässä loppuvaiheessa.

Nooh, mitä tulee vauvaan, hän ei ole vieläkään kääntynyt perätilasta mihinkään. Kuluneella viikolla en ole enää edes tuntenut mitään yrityksiä kääntymisen suhteen kuten aiemmilla viikoilla. Oon koittanut kaikki vippaskonstitkin ja viimeajat pylly pystyssä konttaillut pitkin lattioita.

Voitte vaan kuvitella miten koominen olo tulee itsellekin..

Mutta sen sijaan tuntuu vain, että pikkunen porautuu vaan tiiviimmin pepullaan tonne lantion syövereihin, olisin siksi oikeastaan tosi yllättynyt jos tämä tästä enää mihinkään kääntyisi.
Vaikka haluankin koittaa pitää viimeseen saakka edes vähän toivoa yllä,
niin aika jännäksi näyttää menevän ja pitäisin omalle kohdalle osuneena lottovoittona jos tämä tästä vielä humpsahtaisi pääalaspäin..
Pliiiiiis vauvaseni.

Tiistaina mua odottaa sitten se mahdollinen käännösyritys gravidalla.

..Vauvavalmistelut alkavat olla aikalailla mallillaan.
Niitä oon ihan innossani talven mittaan tehnyt ja niistäkin on pitänyt kirjoitella moneen otteeseen,
viimeaikoina en oo kuitenkaan meinannut saada jo hankittuja asioita laitettua paikoilleen,
enkä tehtyä myöskään viimesiä uupuvia hankintoja. On painanut mieltä muuton jälkeen toi vauvan syntymä ja kaikki ton tylsän perätilan takia sen verran paljon, etten oo jotenkin pystynyt tekemään kaikkia valmisteluja loppuun. Jotenkin syönyt tätä innokasta odottavaa fiilistä tää tilanne.
Sellanen totaalilamaantuminen päässyt tapahtumaan, kun vauvan syntymään liittyy samalla pettymystä siitä, etten taida saada synnyttää ja huolta siitä, että onhan pienellä varmasti kaikki kunnossa ja hyvin.
Vaikka pikkuista nyyttiä odotankin aivan rakastuksissani, intoa on vaan varjostanut se ettei normaali synnytys luultavasti onnistu ja kokematta jää se kaikki, mitä oon kovasti odottanut ja mihin itseäni nämä kuukaudet tsempannut - synnytyksen käynnistyminen, sairaalaanlähtö, uuden elämän ponnistaminen tänne maailmaan jne..
Kyllä uskon että suunniteltu sektiokin voi olla hyvä kokemus, mutta se on erilainen.
Alan siihenkin nyt jotenki sopeutumaan kun oon saanut asiaa hetken mutustella, eikä se enää tunnu niin harmilta kun aluksi. Nyt oon sitten rohkaistunut ja innostunut tekemään hommat loppuun ja alan saada mun hetkeksi kadonnutta odotukseniloa takaisin. On kyllä aivan ihanaa laittaa kaikki rakkaudella hankittu pikkuhiljaa valmiiksi pientä nyyttiä varten, kyllä niin kovasti jo häntä ollaan ootettu ja kaivataan tänne meidän halittavaksi <3
En halua että mitkään tyhmät harmitukset ja huolet tulee tätä iloa tässä kohtaa pilaamaan.

Voi olla että vielä pitäisi hommata joku vanuhaalari tai kaukalopussi, jos pikkuveikka tupsahtaakin keskelle vielä koleaa ja lumista keskistä Suomea.
Jos osaisin kutoa tai omistaisin saumurin, tietäisin niin millasen ihanan kaukalopussukan tekisin pojulle. Mutta näihin visioihin ei tällä aikataululla ole aikaa, niin oon sitten etsinyt netistä ihania vaihtoehtoja ja rakastunut täysin tähän Baby's Only kaukalopussiin.

Se on niiiiiin ihana. Ja oon myös ihan vakuuttunut että se olis ihan täydellisen pehmoinen pikku käärölle. Uijui.

Kyllä kaikki tämmönen ihana vauvahömppä saa hormoonipäisen mamman sydämen sykkyrälle.
Tämä ihanuus taitaa kuitenkin jäädä hankkimatta, hinta on kuitenkin aika päätähuimaava.
..Hankinnoista kirjottelen vielä tarkemmin omaa postaustaan.