sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Me muutetaan!

Jihaa, me saatiin vihdoin uusi ihana koti! Tuskaisan pitkän odotuksen ja etsimisen päätteeksi, saimme varmasti juuri sen kodin mitä olimme kauan odottaneet. Puolentoistaviikon päästä odottaa nimittäin muutto sataneliöiseen rivarineliön pätkään ja aivan ihanalle lapsiperhealueelle!
Odotan niin innoissani ja niin pohjattoman iloinen, että vihdoin alkaa uusi vaihe elämässä. Varmasti tälläkertaa pysyvämpi, kun voimme asettua aloillemme ja asua uudessa kodissa lähtökohtaisesti mahdollisimman pitkään. Tämä nykyinen koti ja täälläoloaika tässä välissä on tehnyt hyvää ja ollut paikallaan, mutta nyt mennään sitten kohti jotain pitempiaikaista vaihetta.

Kannatti luottaa ja odottaa, kaikki järjestyi aivan ennaltajärjestetysti.
Syvä kiitollisuus taas kerran ylöspäin!
Saatiin lopulta asunto yli kaikkien odotusten, kaikki järjestyi ihan mahtavasti parissa päivässä ja vanhan asunnon irtisanominenkin ilman irtisanomisaikaa hoitui myös ilman ongelmia.

..mitä kaikkea mahtaakaan uusi koti, asuinalue ja elämänvaihe tuodakaan tullessaan. 
Jännittityksellä ja kutkuttavalla innostuksella jäädään odottamaan.
Nyt alkaakin kova pakkaaminen ja myös muutama uusi huonekalu pitää uuteen kotiin metsästää.
Ihanaa, oon aivan järjettömän innoissani kun pääsee uutta kotia laittamaan ja sisustamaan kodiksi, laittaa vauvanjutut paikoilleen ja ennenkaikkea kuinka paljon uusi hyvä asunto tulee vaikuttamaankaan meidän käytännön arkeen, niin moni juttu tulee varmasti helpottumaan!

Perjantaina tuli myös uusi kymppi 30+0 täyteen.
Nyt posotetaan viikolla 31!
..aika menee niin nopeaa..
ens viikko pakkaillaan tavaraa laatikoihin ja seuraavalla muutetaan,
sitten onkin jo maaliskuu joka varmasti hujahtaa.
Onneksi ollaan jo etukäteen valmistauduttu mahdolliseen muuttoon ja ollaan siivottu ja käyty varastot ja kaapit läpi. Ei haluta viedä uuteen kotiin mitään turhaa. Viikon verran oli jo yksi satsi vaatteita kirppiksellä ja huomenna vien toisen erän toiselle kirppikselle. Netissäkin on tullut myytyä yhtä sun toista pois nurkista lojumasta. Jotenkin tosi ihanaa ja freesiä saada turha tavara karistettua matkasta.

Mulle on iskenyt kamala haikeus siitä, että haluan vielä ehtiä olla ja nauttia täpöillä ajasta Eevertin kanssa. Toki aikaa Eevertin kanssa on vauvan synnyttyäkin, mutta samanlaista se ei sitten enää ole.
Eevert tuntuu varmasti myös niin isolta vauvan rinnalla, en halua että Eevertistä kasvaa yhdessä yössä niin iso poika! Haluan pitää kyllä visusti mielessä sen että Eevert on silti vielä tosi pikkuinen poika ja ettei aleta häntä liian isona pitämään.
Paljon on tulossa muutoksia pienen lapsen elämään, muutto ja isojenpoikien sänkyyn siirtyminen ja hyvin pian siitä tuleekin jo vauva taloon. Mutta eiköhä näistä selvitä.







2 kommenttia: