perjantai 3. huhtikuuta 2015

itku pitkästä ilosta

..tai ei se ilo niin kovin pitkä ollut. 
Melkein kolme päivää vauva pysyi oikeinpäin, 
viimeyönä poika kääntyi taas perätilaan.
Ei lisättäävää. En hypi riemusta.
Taas palattiin lähtötilanteeseen..

Nyt on typerästi pääsiäinenkin tässä välissä ja synnärillä vaan yksi lääkäri ja ruuhka, joten pyhien jälkeen tiistaina pitää soitella uudelleen niin tsekataan mitä tehdään.
Ymmärsin että uusi kääntöyritys saattaisi olla mahdollinen, mutta se jäi vähän auki meille. 
Ja kaikki ylipäätäänkin mitä tapahtuu ja milloin. 
Nyt pitää epätietoisuudessa venailla muutama päivä taas..
Varataanko sitten suoraan sektioaikaa vai mitä, jää nähtäväksi.

Tänään poksui myös täysiaikaisuus, mutta en kyllä oo fiilistellyt yhtään. 
Ärsyttää ja harmittaa vaan koko homma, synnytys ja kaikki mahdollinen.
Taas kauhea ressi ja epävarmuus mitä tässä tulee tapahtumaan.
Ja kaikki kipukin tuli takasin mitä tosta perätilasta mulle johtuu, oli jo pari päivää niin paljon helpompi itelläkin olla.
 Angst ja nyyh.

Kumpa tää nyt vielä sitten kääntyisi takasin ja pysyisikin niin.
Haluisin uskoo ja toivoo vielä että se vois olla mahdollista.
Se on ainakin todistettu että ainakin on mahassa lääniä liikku, kun näilä viikoilla vielä heittää useamman kerran volttia.
Pliiiis kumpa tää nyt päättyis hyvin.

2 kommenttia: