Kevätkuulumisia rv 39

Takana on ihana aurinkoinen viikonloppu, joka vietettiin lähinnä oman perheen kesken nauttien lämpöisestä kevätsäästä. Lauri on ollut nyt paljon kotona opiskelukiireiden vähetessä ja on ollut ihan parasta olla enemmän yhdessä. Tämä muutos tuli niin hyvään aikaan, koska alan olla muutenkin jo aika finaalissa tämän raskauden suhteen, joten on hyvä että voi jakaa arkijuttuja enemmän toisen kanssa eikä raataa itseään ihan piippuun. Yöt kuitenkin tuppaa olemaan mulla niin heikkoja, että joka päivä on tarvinnut nukkua yöllä valvottuja tunteja takasin.

Jokapäivälle on koitettu keksiä jotain tekemistä, ja ollaan mm ulkoiltu, nähty usein ystäviä, käyty kaupungilla kahvittelemassa ja lenkkeilty paljon, vauvanhäätöaikeet tottakai taka-ajatuksena.

Ollaan vaan koitettu nauttia näistä rauhallisista yhteisistä päivistä ja samalla saada aika kulumaan nopeammin, ettei homma mene vaan pelkäksi vauvanodotteluksi neljän seinän sisällä.

Ensiviikolla on laskettuaika!

 

Lauantaina meillä oli kiva päivä. Ei tavallaan ihmeellinen, mutta justiin niin ihana.

Aamulla herättiin hyvin mielin ja siivoilin kotia kuntoon, syötiin ihana aamupala ja hilpastiin pihalle koko sakki. Täällä on niin paljon kaikkia kivoja paikkoja mihin mennä ja mitä tehdä. Saatiin aika kulumaan koko aamupäivä ulkona. Mun perhe tuli lounaalle ohikulkumatkallaan, jonka jälkeen lähdettiin Eevertin päikkäreillä kaupungilla käymään. Käytiin ostamassa muutamat vauvanjutut ja mentiin kaikessa rauhassa kaffeelle kahestaan. 

Kaupunkireissun jälkeen tultiin tekemään kotiin eväät ja lähdettiin vielä kevätretkelle ottamaan kaikki irti loppupäivän ihanasta säästä.

Eevert alkaa olla niin parhaassa iässä kun voidaan tehdä kaikkea mukavaa yhdessä.

Illalla kotona sitten pistettiin sauna vielä kuumaks ja otettiin rennosti koko porukka.

Ei sen ihmeellisempää, mutta voi onni - oma perhe <3

Vielä kun saadaan pikkuveikkakin messiin !

rv 39

Pikaiset päivitykset raskauskuulumisiinkin,

viime perjantaina mulla oli aika äippäpolille vauvan painokontrolliin.

Poju ei kasva missään ihan pikkukirpun lukemissa, painoa oli hällä jo n.3600g / rv 38+0.

Arvioitu paino lasketulle on siis n.4kg, eli aika samoissa mennään kun Eevertin kanssa.

Onneksi ei kuitenkaan mikään ihan huikeen iso toi painoarvio ollut vielä.

Muuten kaikki oli kunnossa, vauva tosin ei oo laskeutunut eikä kiinnittynyt, mikä on normaalia kuulemma uudelleensynnyttäjälle. Harmi silti siinä mielessä, että vauva pääsee edelleen pyörimään mahassa aikalailla, mikä vähän itseäni jännittää. Viimepäivinä oma tuntuma varovasti kuitenkin sanois että poju ois saattanutkin lasketutua lääkärin jälkeen alemmas. Ultrassa kuitenkin näkyi että hän oli nyt pääalaspäin edelleen mikä on pääasia. Josko voltit ois heitetty ja tämä suunta pysyisi loppuun saakka.

Jotakin edistystä kohdunsuullakin oli tapahtunut ja muitakin merkkejä lähestyvästä synnytyksestä on ollut viimepäivinä ilmassa. Jea. Toki tuosta sitten tiedä, että enteileekö pikaista lähtöä kuitenkaan. Voi mennä pitkänkin aikaa, kuten Eevertistä. Seuraavan ajan sain pari päivää lasketun jälkeen, jossa sitten mahdollisesti lähetään jokatapauksessa käynnistämään synnytys koon takia, jos ei oo ennen sitä vauva jo saapunut maailmaan.

Mutta katsotaan päivä kerrallaan mitä tapahtuu.
Oisin jo niin valmiina tositoimiin!

 

Vaikka välillä on haastavaa elää pikkulapsiarkea opiskelijaperheessä, niin hyvänä puolena on ehdottomasti se, että pystytään toisinaan olemaan aika paljon yhdessä, kuten nyt.

Ollut ihanaa nähdä miten Eevertkin on nauttinut siitä että isi on taas ollut enemmän messissä.

Mekin ollaan nautittu täysin siemauksin meidän kasvavasta pikkumiehestä uusine hauskoine juttuineen.

Eevert täytti juuri 1v 8kk ja kasvua tapahtuu kokoajan ihan silmissä.

Meillä asuu pieni omatahtoinen poika, joka iloisesti puhua tilpattaa jatkuvalla syötöllä, leikkii pikkuautoillaan, lukee kirjoja ja haluaa juosta karkuun.

Puhuminen on ehkä isoin juttu mikä on aika pienessä ajassa tapahtunut. Sanoja tulee jokapäivä hurjaa vauhtia ja poju on alkanut puhumaan kokonaisia, useampisanaisiakin lauseita.

 Eevertin lempileikit on edelleen palloilu ja sitten viimeaikaisimpana ihastuksena autot.

Suunnaton rakkaus on iskenyt autoihin ja autoleikkeihin. Pikkuautoja järjestellään riviin, laitetaan laskemaan mäestä ja otetaan mukaan jokapaikaan. Pihallakin kävelylenkit saa pysäyksen jokaisen nelipyöräisen ajaessa ohi. Autoista pitää kertoa malli, merkki, sekä väri.

Äitikin on alkanut oppia.

Iso juttu myös on se, että Eevert on alkanut syömään itse ja olemaan muutenkin omatoimisempi.

 Puhumattakaan siitä, miten siistiä on se, että miten hän oppi syömään.
Eevertille tehtiin viimekuussa maitoaltistus, jossa ei ilmennytkään enää mitään maitoallergian oireita. Meidän suurensuureksi ihmeeksi! 

Jätettiin apteekin korvikemaito pois, jolloin ruokahalu on huomattavasti kasvanut, kun masu ei tulekkaan enää täyteen vain maidosta.

Eevert on siis saanut syödä nyt ihan tavallista ruokaa, meidän kanssa ihan samaa.

Ja voi kuinka banaanijugurtti on suuri herkku.

Sitä poika syö niin suurella antaumuksella että on oppinut syömään itse lusikalla siinä sivussa.

Nyt hän lapioi suuhunsa kaikki muutkin ruuat ihan itse ja me fiilistellään.

Suunnattoman iso apu meille tämä pieni omatoimisuuden askel.

 Eevertillä on myös uskomaton mielenkiinto numeroihin, kirjaimiin, lukemiseen ja laskemiseen.

Hän osaa laskea yhdestä kymmeneen ja tunnistaa numerot. Samoin lähes kaikki kirjaimet.

Hän osaa bongata ne myös ihan jokapaikasta, ja niitä sitten ydessä toisellaan, auton rekisterikilvestä, kirjoista, postista, vaatteista, tietokoneen näppäimistöltä...kaikkialta.

Niitä hän sitten hokee, lukee ja koittaa tavata.

Hän myös laskee kaikkia asioita, "kakki autoa, neejä palloa, neejä titiä (kiveä).."

Tullut ehkä hieman (matematiikanopettaja) isäänsä tässä suhteessa. 

Laurikin pienenä laskenut kaikki mahdolliset asiat..

Hauska piirre.

 Mutta ihanaa ja elämäärikastuttavaa on, että kotona on tuommoinen pieni iloinen naureskelija ja räkättävä riekkuja. Tuo elämää ja iloa kyllä meidän päiviin ihan jatkuvasti jutuillaan ja kujeillaan.

On söpöä miten meidän kotoa saattaa löytyä tyynynalta nykyään aarteita, pari pikkuautoa, keppi ja kiviä.

Tai että aamulla herää siihen että kuuluu askeleet "ääitii ja itiii" ja saadaan viereemme pieni uninen poika joka haluaa köllötellä kaikessa rauhassa meidän kainalossa.
Yhtä huono herääjä kuin isikin.

Pikkunen poika, jolla on oma tahto ja omat jutut.
Ei meillä ennen kukaan ole alahuuli väpättäen pyytänyt sadattamiljoonatta kertaa jääkaapista "nanna mau" ja me selitetty yhtämonetta kertaa ettei kokoajan voida sulle antaa mehua. Tai että miten itekin ulkona ollessa huomaa kaikki elämän pienimmätkin jutut, kävyt, havunneulaset, madot sun muut pienen ihmisen jäädessä niitä ihmettelemään.

 

..Tosi paljon lapsi näkee ja kokee sellaista mitä aikuinen ei ehdi tai enää osaa nähdä.

Välillä olisi kivempi tehdä vähän nopeampiakin kävelylenkkjä ilman joka madon kohdalle pysähtymistä, mutta jotain siitä on saanut oppia. Hetkessä elämistä.

Ei me tarvita loppujenlopuksi tosi suuria asioita meidän elämään, jotka saisi meidät onnellisiksi tai iloisiksi. "Sitten kun päästään kesälomareissulle, sitten kun oon pudottanut mun painoa, sitten kun valmistun koulusta, sitten kun on viikonloppu, sittenkun.."

Semmosta elämistä kohokohdista toiseen.

Odottamista, jonka välillä elämä ehtii tapahtua.
Enemmän me tarvitaisiin sitä lapsenomaista taitoa elää arkea ja nauttia niistä tavallisista asioista, mistä meidän elämä suurimmaksi osaksi koostuu.

Onneksi sitä on alkanut itsekin taas saada oppia elämään tätä elämää.