Osastokeikka

No, pikkuveikka pitää kyllä huolen siitä että tästä touhusta ei juonenkäänteet lopu.

Perjantaina, torstaisen perätilatempun jälkeen, vauva heitti tosi kovasti volttia ja vempoili ja potki mahassa ihan uskomattoman kovaa. En tiennyt että vauva voi niin rajusti liikkua masussa! Mieleen alkoikin hiipiä iltaakohden outo fiilis, että onkohan hänellä kaikki kuitenkaan ihan hyvin, kun niin kovasti tuntui vempovan joka suuntaan. Myöhemmin illalla mulla tuli sitten kova kipu mahaan ja käskettiin sen vuoksi tulla näytille. Herätettiin nukkuva Eevert puoliltaöin ja lähdettiin sairaalalle tsekkaamaan mikä kivun takana oli.

Synnärillä kätilö otti aluksi rutiinisti käyrää mutta oli yllättäen kummalisen hiljaa tuijottaessaan ruutua ja sanoikin pian, että sää et kyllä tänään lähde kotiin täältä. Seuraavaksi hän rupesi kyselemään milloin olen viimeksi syönyt ja juonut, jos tästä johonkin pitää lähteä ja kävi hoputtamassa lääkäriä ottamaan mut seuraavaksi tutkimukseen. Vauvalla oli joku ahdinko masussa ja sydänäänissä laskua. Säikähdin hieman ja soitettiin äkkiä Laurin vanhemmat hakemaan Eevert heille. Mut otettiin osastolle yöksi tarkkailuun.

Yöllä otettiin useampi sydänkäyrä, mutta onneksi se joka kerta piirtyi monitoriin yhä tasaisemmin.

Vauvakin jossain kohtaa lopetti älyttömän myllerryksensä ja rauhoittui.

Aamua kohden kipu mahalla alkoi hellittää ja myös vauvan aamukäyrä oli jo ihan normaali. Odottelin sitten oikeastaan vain lääkärille pääsyä ja kotiutumislupaa.

Ei mitään tietoa mikä vauvalla yöllä oli, tai mikä aiheutti sydänääntenlaskut mutta ultrassa ainakin selvisi, että masussa majaillaan taas oikeissa lähtöasemissa pääalaspäin!
Volttia on siis ainakin heitetty. Aikamoinen helpotus itselle että taas ollaan raivotarjonnassa. Mutta aikamoisen härdellin vauva taas järjesti.

Josko hän nyt vihdoin ottaisi opikseen, etta kannattaa vaan pysyä näin päin eikä lähteä seikkailemaan masussa enää mihinkään. Se ihan uskomaton myllerrys kesti vuorokauden ja sinä aikana tuntui että tyyppi oli vähän miten päin milloinkin. Mulla on edelleen kyljet ja maha ihan kosketusarka ja todella hellänä. Pojun möyrinnät teki kyllä tosi kipeää.
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Toivotaan nyt sitten edelleen, että näissä asemissa pysytään loppuunsaakka,
vaikka mahassa onkin näköjään tota lääniä liikkua.
Aikamoista tahtia tulee näitä juonenkäänteitä, mutta ihanaa että nyt kaikki on taas niinkun pitää ja vauva pääalaspäin ja tästäkin reissusta selvittiin vain säikähdyksellä.
Synny jo vauva, sun kanssa ois helpompaa mahan tälläpuolen  <3