torstai 16. kesäkuuta 2016

Uusia tuulia.

Meidän elämää etenee nopein askelin ja taas on yksi vaihe saanut jäädä taakse. Uusia, jännittäviä ja ihania asioita on edessäpäin, täältä tullaan!

Kulunut vuosi on nyt viimeistään taputeltu muistojen arkistoihin ja taakse on jäänyt myös kevään tiukka loppurutistus ja olemme vihdoin koko perhe kesälomalla. 
Autuaasti ja onnellisena nautimme näistä kolmesta yhteisestä kesäkuukaudesta, jotka meille on suotu. Lataamme akkuja, nautimme lomasta sekä toisistamme ja teemme paljon asioita perheenä, nyt kun siihen on ainutlaatuinen mahdollisuus.

Takana ollut vuosi oli ehkä elämämme intensiivisin, raskain, mutta myös samalla onnellisin ja täynnä kullankalliita aarteita. Olemme kantaneet sairaalasta kotiin pienen tuhisevan elämän, sekä kokeneet vauvavuoden pyöritykset ja rutistukset. Olemme saaneet seurata miten pienestä kääröstä on kasvanut valloittava taapero ja todistaneet, miten suuri maailma avartuu ja moni asia tapahtuu elämän ensimmäistä kertaa.
 Meidän elämään on tullut pikkuveikan verran rakkautta ja iloa lisää.
Olemme kokeneet samalla tiukkojakin matkanvaiheita, jotka ovat koetelleet hetkessä voimia, mutta siitä huolimatta kaikki vaiheet ovat kasvattaneet meitä isosti eteenpäin ja olleet tärkeä osa tätä meidän tarinaa. Paljon hyvää olemme tämän vuoden aikana saaneet omistaa meidän elämään. Päällimmäisinä fiiliksinä ehdottomasti plussan puolella mennään ja olemme nauttineet kiitollisina tästä kaikesta mitä meille on suotu. Ja erityisesti siitä, että tämä vauvavuosi sai olla meidän perheelle erilainen kokemus. Voimaannuttava ja positiivinen, kun kaikki meni niin hyvin. 

Kuluneena vuotena hiouduimme kolmihenkisestä perheestä neljäksi. Kasvoimme ihmisinä, ja kasvoimme vanhempina. Astuimme uuteen elämäntilanteeseen ja ymmärsimme todella, mitä tarkoittaa elämä ruuhkavuosissa. 
Olen ollut kotiäiti sanan varsinaisessa merkityksessä ja sillä aikaa kun olen viettänyt paljon aikaa poikien kanssa, mieheni on painanut töitä opintojensa eteen uskomattomalla tahdilla, mistä tuloksena keväällä opintotilille ropsahti huima kasa opintopisteitä. Lähes kahden vuoden opinnot.
Ei voi kuin ihailla ja arvostaa meidän todellista uhrautuvaa ja vastuuntuntoista arjen sankaria.
Ihailen miestäni suuresti, enemmän kuin mitkään sanat riittävät!
Ensivuosi onkin sitten palkintona onneksi leppoinen, ainakaan läsnäoloa koulussa ei opintojen osalta ole juurikaan enää jäljellä. Sitten on enemmän aikaa olla kotona gradua kirjoitellen ja voimme jakaa arkea ihan erilailla yhteisin voimin, kun ei tarvitse uhrata aikaa niin paljoa opinnoille.
Tämä on iloinen asia meille, sillä uutta on kuitenkin luvassa.
Vuosi oli siis todella työntäyteinen kummallakin taholla, mutta me teimme sen!
Tuntuu aika upean huimalta katsoa taaksepäin.

Huomasimme viimevuoden aikana myöskin olevamme yhtäkkiä temmattuina keskelle ihan uudenlaista arjen tahtia. Avioparinaolon lisäksi meistä kuoriutui myös hyvinkin tehokkas kodinhoito ja arjenpyöritystiimi. Löysimme tämän lisäksi itsemme hiomasta iltaisin kasvatusstrategioita räiskähtelevän uhmaikäisemme suhteen ja tulevamme muutenkin monen uuden asian äärelle. Esikoisen kasvu kun saattoi ja saattaa meidät edelleenkin jatkuvasti vanhempina astumaan uusiin saappaisiin ja ottamaan haltuun jokaisen seuraavan ikävaiheen, joista meillä ei ole vielä kertaakaan aiemmin kokemusta.
Vaihdoimme usein läpsystä kodinpyöritysvuoroa ja nukahdimme iltaisin rättiväsyneinä heti sänkyyn päästyämme ja huokailimme samalla kuinka ikävä meillä on toisiamme. 
Sitä että ollaan me ja että on aikaa kohdata. Ja samalla kuitenkin olimme sydämestämme ikionnellisia juuri tästä hetkestä johon meidän on tuotu.
Onnellisia omasta perheestä ja hienoista, maailman rakkaimmista lapsistamme, ja etuoikeidesta olla heidän vanhempiaan.
 Katsoimme aina nukkuvia pieniä ihmeitämme iltaisin ja mietimme ääneen, miten olemme saaneet jotain näin upeaa aikaan.
Ne hetket ihan viimeistään plussasivat päivän mahdolliset miinukset.
Kyllä me vielä ehditään olla hetken päästä myöskin taas enemmän me.
Näin on juuri hyvä.

Vuoden aikana omistettiin paljon hyvää ja koettiin paljon arvokasta.
Alkoi tuntua jotenkin oikeasti meidän perheeltä, ja se tuntui hyvältä.
Kodissamme oli ääntä, elämää ja väriä ja lapsuus suloisena sekasotukuna lattialla.
Ymmärsimme, että meillä on tässä paljon, ja haluamme elää näitä jokaista arvokasta päivää varten.
 Samalla tunne siitä, että tästä puuttuu vielä joku, voimistui hiljalleen.
Tähän kaivataan vielä jotakuta meidän porukkaa täydentämään - täällä olisi aivan valtavasti rakkautta ja ihan valmis paikka meidän sydämissä odottamassa tyhjillään sen täyttäjää.
Kiitollisena voinkin kertoa, että sen kaipuun tuloksena joulukuussa saamme vastaanottaa meidän perheeseen kolmannen aarteen. Meille tulee vauva!
Näin sen kuuluu olla. Tuntuu syvästi oikealta, levolliselta ja hyvältä.
 Tästä puuttui joku, ja nyt hän on meille matkalla. Mikä onni se onkaan.
Koko perhe odottaa häntä innolla - me ollaan valmiita!
Jännityksellä sekä luottavaisin mielin jäämme odottamaan millainen uusi sivu meidän elämässä onkaan kääntymässä.
Jumala on johdattanut meidän askeleet kerta toisensa jälkeen, ja siihen luottaen turvallisin ja kiitollisin mielin odotetaan aikaa kesäloman jälkeen. Loppuraskautta, isoveikan päiväkotitaipaleen alkua, uutta leppoisampaa arjentahtia ja ennenkaikkea uutta vauvaa. Kaikki on etukäteen valmisteltu.
Kuka me saadaan meidän perheeseen?
<3

4 kommenttia: