Perhe lomalla - upea Norja.

Meillä on perhekesää takana kuukausi, ja voi miten tarpeeseen tällainen lomakeidas tulikaan monen vuoden lomattoman putken jälkeen. Takana on kaksi raskautta ja koliikin, refluksin ja allergioiden varjostama, extreme valvottu, sekä pohjattoman väsynyt vauvavuosi, jonka perään huimapäinä jatkoimme toiselle kierrokselle, tästä kolmannesta puhumattakaan. Taakse on jäänyt myös puoliväliin saatettu amk tutkinto, sekä kädessä hiusmuotoilijan paperit, tämän päälle töitä, sekä miehen työt ja opiskelut. Tämä kaikki on tarkoittanut perheemme elämän olleen viimevuosina aikamoista sillisalaattia ja koostuneen pienistä palapelinpaloista kerrallaan. Nämä vuodet ovat kiitäneen ja niihin on mahtunut elämän parhaat asiaat, mutta välissä ei ole ollut lomia, eikä taukoja, vaan tässä on painettu menemään aikamoisella intensiteetillä pitkään, rutistuksesta toiseen. Mutta nyt todellakin, olemme koko perhe hyvin kiitollisina kesälomalla nauttimassa toisistamme ja siitä että saamme vaan olla.

Mutta mitä sitten olemme tehneet?



Alkukesästä pakkasimme sydän täynnä kiitollisuutta, tuttavilta lainaansaamamme asuntoauton matkaan ja lähdimme kohti Etelä-Norjaa ja vuonoja.
Aivan huippua että meille järjestyi tällainen mahdollisuus lähteä tällaiseen reissuun, josta olimme pitkään haaveilleet. Emme ole niinkään aurinkorantojen tai turistirysien kiertäjiä, vaan ennenkin ennen lapsia ollaan lähdetty matkaan seikkailut mielessä ja omin toimin, joten huikeaa tehdä ensimmäinen reissu lasten kanssa matkailuautolla!

Ensimmäisenä päivänä ajoimme Turkuun, mutta helteen vuoksi pojat eivät viihtyneet autossa ja hetken käväisikin meidän mielessä, että mitähän tästä matkasta on vielä tulossa. Nimittäin reilusti yli 2000 km olisi vielä ajettavana.

Pysähdyimme kuitenkin pitkällä ajolla välillä uimaan ja tekemään ruokaa, sekä nauttimaan kesäpäivästä.
Illalla pääsimme laivaan ja voi sitä pienen pojan intoa päästä ihan oikeaan laivaan, juoksentelemaan sen käytävillä, katsomaan kannelta merta, sekä nukkua hytissä.

Kannella tuntui hyvältä nähdä loittoneva manner - Norja, täältä me tullaan!

Aamulla heräsimme säikähdykseen, kun joku rynnisti hyttiin kertomaan että laiva on satamassa ja meitä odotetaan autokannelle. Herätyskello ei ollut meitä herättänyt. Kamalalla kiireellä tavarat kasaan, nukkuvat lapset sängyistä kainaloon ja juoksujalkaa autolle. Ei ole muuten meidän perhe koskaan siirtynyt paikasta A paikkaan B niin nopeasti! 

Autolla liennyteltiin salamaherätyksestä tokenevat lapset ja ajettiin satamaan keittämään aamupuuro ja tekemään aamutoimet.

Siitä lähdimme matkaan. Päivän ajo oli pitkä ja tukala, tavoite oli päästä nopeasti 500km Ruotisin halki Norjan rajalle, mutta matka oli lasten osalta sen verran takkuista, että päätimme pysähtyä Karlstadissa viettämään loppupäivää rannalle. Päädyimme lopulta aivan mielettömän upealle hiekkarannalle Vänern-järvelle, jossa pojat nauttivat niin suunnattomasti pulikoida lämpimässä rantavedessä, että päätimmekin pitää paussia ajamisesta ja jäädä kyseiselle leirintäalueelle seuraavaan iltaan.

Kolmantena päivänä nautimme olostamme, olimme tunteja rannalla, evästettiin, syötiin, sekä tsekattiin alueen leikkipaikka ja pomppulinna. Niin rentouttavaa ja myös niin ihana nähdä miten lapset nauttivat sydämensä kyllyydestä. Ihanaa itsellekkin pysähtyä vain olemaan.

Illalla lähdimme yöunia vasten ajamaan vielä viimeiset 100 km Ruotsin halki Norjan puolelle. Tavoitteenamme oli ajaa rajalta vielä Osloon ja yöpyä jossain siellä.

Pian takapenkiltä kuuluikin tuhinaa ja saimme nauttia etupenkillä iltapalasta ja kauniista maisemista lähestulkoon kaikessa rauhassa. Tuo ilta oli matkan yksistä kohokohdista, sillä jaksoimme ajaa pitkään ja katsella miten maisemat vaihtuivat aina vain jylhemmiksi ja jylhemmiksi yhdessä jutellen. Norjan puolella olikin heti jo huikeat näkymät, myös ajo kauniin, yössävalaistun Oslon läpi oli upea kokemus. Ajoimme sieltä vielä 100km eteenpäin ja löysimme suojaisan paikan vuorien ympäröimältä järven rannalta.

Siirsimme uniset pojat viereemme nukkumaan ja nukahdettiin itsekin heti kun saatiin päät tyynyyn. 

Aamulla oli upeaa herätä mielettömän kauniiden maisemien avartuesta heti auton ovelta. Keitimme puurot, katselimme vähän ympärillemme ja sitten matka jatkui kohti Golia, joka oli välietappimme Norjassa. Matka taittui jouhevasti kun ensimmäisitä päivistä viisastuneena tiesimme, mihin kohtaan päivän ajotaipaleet kannattaa fiksuiten ajoittaa. Pojat joko nukkuivat, kuuntelivat kasettikirjoja tai tutkivat lelujaan ja sen suuremmilta kitinöiltä vältyttiin. Asuntoautolla reissaaminen onkin siitä kätevää, että voi ajaa hyvin lastentahtisesti ja pysähtyä ulkoilemaan tai tekemään silloin ruokaa, kun nälkä alkaa hiipiä porukkaan.









 Päivän ensimmäisellä pysähdyspaikalla teimme tuokaa ja nautimme sen ulkona vuorimaisemien keskellä. Lapset leikkivät puistossa ja saivat painaa menemään pitkän ajotaipaleen jälkeen.
Isoveikka sai palkinnoksi jäätelön hienosti sujuneesta ajomatkasta, jota hän halusi tarjota reilusti myös pikkuveljelle.








Päivän aikana pysähdyimme monessa paikassa ja nautimme upeista vaihtuvista maisemista.
Välipalaksi pysähdyimme paistamaan lettuja ja katsomaan koskea, sekä tutkimaan lähiseutua.
Matka sujui sutjakkaasti ja saavutimme Golin jo iltapäivään mennessä. Päätimme jatkaa matkaa vielä määränpäähämme ja edessä olikin reissun jännittävin tieosuus - ajo vuoristossa.
Olimme etukäteen selvittäneet huolella millaista matkailu Norjassa on ja valinneet reittimme sen mukaan, että liian haastavia ja kapeita vuoristoteitä ei reitillemme osuisi.
Kyllä silti päätä huimasi ajaa 1500 metrin korkeuteen, jossa rehevät ja vuoristoiset laaksomaisemat vaihtuivat karuksi ja niukkakasvuiseksi erämaaluonnoksi. Lunta oli siellä täällä ja vuoristojärvetkin olivat vielä jään peitossa. Tuntui kuin olisimme saapuneet juuri Uudesta Seelannista Lappiin. Lasten nukkuessa emme voineet pysähtyä kuitenkaan patikoimaan ja ihastelemaan paikkaa sen lähemmin, mutta päätimme tehdä sen ehdottomasti paluumatkalla.
Hiljalleen aloimme laskeutua vuoristosta alaspäin, onneksi tie oli hyvinhoidettu ja leveä, sillä pudotus kaiteen toisellapuolella oli aivan älytön. Maisemat olivat jotain aivan uskomattoman upeaa, tuntui kuin olisimme saapuneet satumaahaan. Alas laaksossa virtasi joki, kaikkialla oli vihreää ja rehevää ja vesiputouksia pulppusi jokapuolella lumihuippuisten vuorten seinämillä.
Maisemat olivat olleet aivan käsittämättömän upeat koko Norjan ajotaipaleen ajan, mutta ne muuttuivat aina vain eeppisimmiksi - minne tahansa katsoikin, näkymät olivat kuin suoraan postikortista.
Tunneleita oli paljon ja viimeisenä ennen määränpäätämme ajoimmekin maailman pisimmän maantietunnelin läpi, joka oli melkein 25km pitkä.
Iltapäivällä saavuimme määränpäähämme, Aurlandiin, joka oli vielä upeampi kuin osasimme odottaa.
Leiriydyimme leirintäalueelle ja lähdimme tutkimaan paikkaa.






 Seuraavana aamuna heräsimme tuosta satumaasta ja päätimme, että lähdemme viettämään päivää läheiseen kylään. Lasten kanssa emme edellistä paikkaa oikein voineet enempää tutkia, sillä patikoiminen korkealle vuorille olisi mahdotonta näin pienten kanssa.
Saavuimme Aurlandswegeniin, jossa lounaan jälkeen lähdimme vaunuissa nukkuvien poikien kanssa kävelemään ylös serpentiiniteitä.
Nautimme hetken vain olemisesta ja maisemista ja ostimme jäätelöt, sekä pulahdimme vuoristosta laskeutuvaan kristallinkirkkaaseen jokeen.




Lasten herättyä päikyiltä päätimme jatkaa matkaa takaisinpäin.
Ajoimme samaa reittiä kuin tulomatkalla niin pitkälle kuin tuntui hyvältä, ja pysähdyimme yöpymään rauhalliselle levähdysalueelle järven rannalle.
Päivän aikana pysähdyimme paistamaan lettuja vuoristossa, kalastamaan joessa, sekä tekemään ruokaa ja leikkimään leikkipuistossa.






 Heräsimme vielä viimeisenä päivänä ihmeellisestä ja kauniista Norjasta ja lähdimme kaikessa rauhassa jatkamaan matkaa.
Päivän aikana pysähdyttiin edelleen usein -  tekemään ruokaa, jaloittelemaan ja uimaaan. Upeat maisemat edelleen ihmetyttivät jokapuolella.
Iltapäivästä matkaan tuli kuitenkin ensimmäinen isompi mutka, kun päiväunilta heränneelle isoveikalle oltiin unohdettu laittaa unien ajaksi vaippa - ja niin se pissakatasrofi vaan tapahtui..
Siinä muutama hikinen hetki arvottiin että mitä ihmettä nyt teemme, sillä näitä sotkuja emme pysty ilman pesulaa siivoamaan ja ollaan juuri rajalla. Niimpä päätimme ajaa hieman pidemmän rupeaman ja yöpyä Ruotsin puolella jollakin leirintäalueella, josta seuraavana päivänä jatkaisimme matkaa Tukholman lähettyville eräille tuttaville pesemään tavaroita vahingon jäljiltä.
Mitäpä ei sattuisi, kun matkaan lähtee yksi- ja kaksivuotiaan kanssa.

Viimeinen leirintäalue sattui olemaan hieno ja voi varmaan arvata, että lapset tykkäsivät tällaisesta leikkipuistosta!



Aamutoimien jälkeen ajoimme Tukholman lähettyville ja vietimme mukavan ja aurinkoisen päivän tuttavien luona pesten ja kuivaten ulkona vahingon kokeneita tekstiilejä.
Puhdasta tuli - ja iltapäivällä ajoimme Tukholmaa kierrellen satamaan, josta yölaiva kohti Suomea lähti matkaan.




Aamulla ajoimme sataman läheisyyteen aamupalalle ja siitä tarkoituksena oli ajaa Puuhamaan kautta kotiin, mutta eipä vaan paikka ollutkaan netin mukaan vielä auki.
Löysimme kuitenkin Turusta aivan mahtavan perhepuiston, jonka jälkeen tutkimme vielä Turunlinnaa.
 


Iltapäivällä ajoimme vanhempieni luokse, jonne ei Turusta ollut kuin puolentoistatunnin matka.
Siitä seuraavana päivänä alkoi viimeinen etappi kohtia kotia väsyneinä, mutta virvottuneita aivan upeasta ja unohtumattomasta reissusta. Takana 2500km viikossa, jonka aikana näimme, koimme ja teimme varmasti vuoden edestä. Matkan aikana sää helli meitä kokoajan, ja saimme nauttia pilvettömästä ja helteisestä auringonpaisteesta. Tuumasinkin, että tässä matkassa yhdistyi kyllä kaikki mahdollinen, pääsimme keskelle eeppisiä ja satumaisia maisemia, sekä luontoa, mutta samalla tuntui kuitenkin että oltaisiin päästy myös sinne etelän lomalle!

Kotona olimme muutaman päivän, joihin mahtui myös ystävien häät. Sitten pakkasimmekin tavarat taas kasaan ja suuntasimme kohti Helsinkiä, jossa saimme lainata ihanien ystäviemme kotia heidän ollessaan toisella puolella maapalloa. Viikon Helsinkiloma tiedossa!
Olimme etukäteen suunnitelleet tuolle viikolle kaikenlaista pientä tekemistä, mutta harmiksemme säät eivät suosineet tälläkertaa ja vietimme osan päivistä sisällä vettä sataen ulkona kuin saavista.
Pääsimme kuitenkin yhtenä päivänä tekemään suunnittelemamme Korkeasaaren reissun ystäväperheen kanssa. Päivä oli aurinkoinen ja kaikinpuolin oikein onnistunut!







Olimme Korkeasaaressa koko päivän, näimme leijonan, tiikerin ja vaikka mitä eläimiä. Välillä pysähdyttiin evästämään ja kahvittelemaan. Lapset olivat aivan innoissaan kokemuksesta ja oli päivä mukava meille vanhemmillekin.




Muina päivinä kävimme leikkipuistoissa, sekä tutkimassa lähiseutua, kuten teimme esimerkiksi eväsretken Lammassaareen. Isoveikka paineli menemään potkupyörällä, ja pienempi nukkui tulassa.
Tsekattiin myös eräs sisäleikkipaikka Vantaalta ja kävimme myös Flamingossa vesipuistossa koko perhe. Se oli ehdottomasti reissun toinen kohokohta ja täytyy sanoa että siitä nautti niin lapset kuin vanhemmatkin. Olimme myös paikasta todella positiivisesti yllättyneitä, kuinka siisti, edullinen ja hyvä se lapsien kannalta olikaan. Oli liukumäkiä, leikkipaikkoja, lämmintä vettä ja vaikka mitä. Ehdottomasti halutaan jatkossakin päästä käymään kyseisessä paikassa, meidän pojat ovat hurjia veipetoja ja uiminen on kyllä meillä ihan lempparipuuhaa!
Viimeisenä päivänä antoi onneksi kesäkin merkkiä itsestään ja vietimme päivän ulkoillen. Kävelimme varmaan 15km rantaa pitkin ja näimme vanhat Arabian tehtaat, Arboretumin sekä tsekkasimme matkanvarrelta leikkipuistoja.




 

..Kesäkuu on siis ollut meidän perheessä hyvin tapahtumarikas ja ollaan tehty monenmoista ja ennenkaikkea nautittu perheajasta. Nyt olemme olleet viettämäsä juhannusta mökkeillen, uiden ja saunoen perheeni kanssa ja kohta palailemme kotiin. Paitsi pääsihän isoveikka tänä juhannuksena myös konffaan telttailemaan toisen mumman kanssa, mikä oli hänelle kovasti odotettu ja jännitetty uusi kokemus.

Sen suurempia lomasuunnitelmia ei meillä enää loppukesälle ole ja rauhoitumme vain olemaan ja katsellaan sitten kotoa käsin päiväkerrallaan mitä innostutaan tekemään.
Lomareissuista jäi meille todella ihanat muistot, joilla varmasti pärjätään seuraavaan kertaan saakka. Vaikka täytyy myös sanoa, että kyllähän tällainen oli myös ihan omanlaistaan näin pienten lasten kanssa. Ei ne oman arjen haasteet ja velvollisuudet mihinkään lomallakaan lasten myötä katoa ja tuumattiinkin, että olisihan se ihana myös joskus päästä reissuun ihan kaksistaankin, se olisi varmasti hyvin toisenlaista.
Mutta kyllä tämä perheen kanssa yhdessä koettu ja jaettu aika on ollut kullankallista ja antoisaa.
Pojat on niin ihania ja ihmeen upeaa matkaseuraa. Ja kyllä hyvällä asenteella, sekä suunnittelulla onnistui roadtripit, kuin ne pienet patikointireissutkin. Ei lapset ole sellaisellekaan missään nimessä mikään este, vaikka aikapaljon enemmän heidän kanssaan moinen vaatiikin.
Sitä täytyy vaan asennoitua ja uskaltaa!
Kumpa tällaisia mahdollisuuksia reissailuun järjestyisi joskus tulevaisuudessakin.
Ihanaa saada näyttää lapsillekin tätä suurta avaraa maailmaa!
Tämä perhe kiittää ja kuittaa.