Pikkuveikka 1v.

Huhtikuun lopulla meillä juhlittiin ihanan kuopuksemme 1-vuotissyntymäpäiviä.
Ensimmäisenä juhlapäivänä meille kokoontuivat perheet ja toisena päivänä kaveriperheet. Hulinaa riitti etenkin jälkimmäisissä juhlissa ison joukon pieniä lapsia vilistäessä ympäri taloa. Mutta syy oli hyvä yhteiseen iloon, juhlitaanhan tätä merkittävää virstanpylvästä vain kerran elämässä. Juhlapäivänä Iisak oli puettuna uusiin vaatteisiinsa, koristelin talon nättiin kuntoon ja leivoin herkkuja. Lahjaksi hän sai vaikka mitä ihanaa ja oli aivan onneissaan, kun hänellä on nyt ihan omia leluja, joiden omistajuudesta hän kyllä pitää isoveikankin hyvin tietoisena. Oli ihanaa ottaa kaikki riemu näistä kemuista irti!

..Meidän yksivuotias on mitä iloisin ja tyytyväisin poika. Oikea tasainen auringonpaiste. Hän on aivan todella suloinen ja lutuinen, kaikkien meidän rakastama nallukka, joka usein kulmat kurtussa hyvin pohtivasti tuumaa ja ihmettelee tätä maailmaa. Hän on vienyt ja hellyttänyt meidän sydämet kyllä ihan täysin. Iisak on todella seesteinen ja tasaisen tyytyväinen tapaus, ollut ihan alusta saakka, ja muistuttaa tässä mielessä minusta kovasti kyllä isäänsä, kun taas räiskyvä isoveikka on enemmän saanut äidiltään tulta ja tappuraa. Iisak todella rakastaa olla sylissä, antaa pitkiä haleja ja nauttia läheisyydestä. Todellinen sylivauva, parasta on saada olla lähellä. Naurettiinkin tässä taannoin, että ei voi kyllä sanoa että meillä toinen lapsi on jäänyt vähemmälle syliajalle, ei suinkaan. Häntä on pidetty kyllä niin paljon sylissä ettei tosikaan. Hauskaa myös että hän viihtyikin jo pikkuvauvana uskomattoman hyvin kantoliinassa, nukahti aina välillä ja jatkoi sitten tyytyväisenä eloaan liinasta käsin.
 

Vaikka luonnehtisin ehkä Iisakia kylläkin innokkaaksi, mutta ennemmin kuitenkin tuumailevaksi tarkkilijaksi, kuin taas suunapäänä osallistujaksi, löytyy hänestä myös vauhtia ja meininkiä. Hän todella rakastaa olla siellä missä tapahtuu ja on muiden ihmisten seuraa. Välillä kotimme kajahtelee mitä remakammasta ja hersyvimmästä naurunräkätyksestä ja iloisesta pälätyksestä, kun oikein innostutaan hyvästä leikistä. Parasta on nujuaminen ja yllätysleikit, sekä isoveikan toilailut. Vaikka hän ei ole veljeensä verrattuna ollenkaan niin sähäkkä, löytyy hänestäkin sitä tulisuutta kaiken vakauden alta. Kun hän osoittaa mieltään, niin se tapahtuu kunnolla, eikä lujaa vankkumatonta tahtoa tältä rauhalliselta, mutta päättäväiseltä pojalta kyllä tunnu puuttuvan.

Kellekkään ei varmasti jää epäselväksi, että nyt harmittaa. 

Eipä siis tarvitse pelätä että joustava ja oloonsa tyytyväinen pikkuveikka jäisi muiden jalkoihin, hän osaa pitää kyllä omia puoliaan hyvinkin topakasti ja pitää huolen että hänen asiansa huomataan.

Iisak tykkää todella paljon olla ja touhuta muiden lasten leikkien lomassa omiaan, etenkin ulkona, sekä keinua ja heitellä kiviä vaikkapa järveen. Kotona leluista parhaimmat taitavat olla legot, sekä pikkuautot isoveikan vanavedessä. Isoveikka on selvästi myös hyvin tärkeä ja ihailtu, vaikka välillä vähän pitää koittaakin pitää pienemmän puoliaan puremalla. 

Iisakin lempiruokaa on makaronilaatikko, kalakeitto ja spagetti. Hän syö nykyään lähes itse lusikalla ruokansa, ja osoittaa kovasti halua olla muutenkin omatoiminen ja tehdä asiat niinkuin näkee muiden tekevän. Välillä kuitenkin pienuuden rajat tulevat vastaan, eikä homma suju niinkuin hän toivoisi ja silloin harmitus on suuri ja lohduton. Tässäkin asiassa näkyy tämä päättäväisyys ja vahva tahto.
Mutta siinä missä isoveikka suunapäänä meni ja yritti, pikkuveikka kelaa ensin asioita mielessään ja tekee sitten kun tietää osaavansa.

Kaikki motoriset taidot on hienosti kohdillaan, mutta kävelemisen kanssa meillä ei näytetä pitävän mitään kiirettä, joten puita pitkin vielä mennään. Mutta omaan tahtiinsa sekin sieltä kohta tulee.

'Tutti', 'äppä'=äiti, 'eeve'=Eevert, 'ishi'=isi, 'tatta'=arvatkaapa mikä, 'puh'=puhelin. 'pä'=leipä ja 'tätä'=osoittaa jotain mitä haluaa saada tai jotain mitä pitää nimetä.

..Sanoja on käytössä joitakin, mutta ne ovat vasta lähinnä tunnistettavissa omalle perheelle. Kovasti on kuitenkin asiaa ja kerrontaa, ihana iloinen tilpatus kuuluu jokapäivä meidän talossa. Parasta kyllä, kun pääsee tutustumaan tähän ihmeellisen rakkaaseen poikaan ihan erilailla puhumisenkin hiljalleen tullessa kuvioihin mahdollisesti tulevan vuoden aikana.
Musiikia tämä pieni mies rakastaa kyllä suuresti. Hän on jo alusta saakka osoittanut nauttivansa musiikista ja sen tuomista erilaisista tunnelmista. Muskariharrastus onkin ollut aivan nappijuttu tälle ryhmän yhdelle innokkaimmalle marakassin heiluttelijalle ja kapuloiden soittajalle. Kotonakin usein hakeudutaan pianon koskettimien ääreen ja hyvän musiikin kajahdellessa alkaa iloinen tanssiminen ja musiikin mukana hytkyminen.

Iisak on kyllä niin hieno ja upea poika, ja olemme hirmuisen ylpeitä saadessamme olle hänen vanhempiaan. Hän on tuonut ihan uudet värit ja sävyt meidän elämään. 
Siinä tämä lasten rikkaus taitaa piilläkin, jokainen on ainutlaatuisella tavallaan erityinen ja tuo tähän maailmaan ja perheeseen jotain uutta ja niin arvokasta.
Rikkautta kun kotona on paljon värejä ja elämää.
Ei voi kyllä tosiaankaan ajatella että tämä vahempien rakkaus ja ihastelu on joku vakio mikä jaetaan lasten kesken, vaan sitä tulee lisää lasten myötä vain lisää, ja jokaiselle on todellakin ihan se oma korvaamaton paikkansa.
Ihan alusta saakka jokaisella on ihan omanlainen ihmeellinen persoonansa tuotavana tähän maailmaan.
Onni että meillä on juuri Iisak pikkuveikkana <3