Rakas Eevert.

Kolme vuotta sitten tähän aikaan aika ei tahtonut millään kulkea eteenpäin. Olimme odottaneet sinua jo pitkään ja viimeiset päivät tuntuivat todella kärsimättömiltä, koska halusimme jo niin kovasti tavata sinut ja pitää sinua sylissämme. Takana oli raskaat mutta ihanat yhdeksän kuukautta, mutta olit ollut meidän ajatuksissa ja unelmissa jo paljon tuotakin kauemmin. Sinulla oli jo paikka meidän sydämessä sinua odottamassa jo silloin, kun olit vasta Luojan upea ja ihmeellinen ajatus. Toivoimme tuolle paikalle täyttäjää ja sitten sinä tulitkin ja meidän haaveistamme tuli totta, aloit kasvamaan mahassani ja ajattelimme ja rakastimme sinua kokoajan, pientä masun sisäistä arvoitustamme. Mietimme miltä näytät ja millainen persoona on se pieni ihme, jonka Jumala tänne maailmaan ja meidän perheeseen haluaa antaa meidän vaalittavaksi ja rakastettavaksi. Rukoilimme, että osaisimme nähdä sen kaiken kauniin ja upean, jota sinuun on laitettu. Että osaisimme rakastaa ja kohdata sinut niinkuin ansaitset ja niin että se kaikki potentiaali saisi tulla esiin, joka sinuun on kätketty ja saisit astella sitä tietä, joka sinun kohdalle on tarkoitettu kun sinut luotiin, koska sinulle on suunnitelma ja tarkoitus. Olet suuri ihme ja arvokas lahja. Jumalan rakkauden kohde.

Olemme kiitollisia että sinut uskottiin meille ja että me saamme olla vanhempiasi, sillä iloitsemme sinusta niin paljon. Se kuka olet, siunaa meitä ja tuo meille niin paljon iloa.

On ollut varmasti elämän värikkäin ja opettavaisin matka saada sinut ja seurata sinun kasvuasi ja kasvaa samalla itse mukana. Opetat meille niin paljon ja tuot niin suuresti väriä elämäämme, mutta se lieneekin myös tämän matkan toinen suuri tarkoitus, että me saamme vanhempina myös oppia, oivaltaa ja nähdä tästä elämästä jotain enemmän ja syvemmin, kun meillä on elämään myös erilainen, juuri sinunlainen perspektiivi. Ja kun toimme sinut kotiin sairaalasta yhdeksän päivän ikäisenä, ja elämäsi oli meille ja monille muillekin jo siinä vaiheessa suuri ihme. Jumala oli jo osoittanut suunnitelmansa, suuruutensa ja hyvyytensä pienen elämäsi kautta, vaikka olit vasta ollut meidän elämässämme niin pienen hetken.

Kun kasvoit vielä mahassani, odotukseen sisältyi pelkoa ja huolta, koska sinulla epäiltiin vakavaa perinnöllistä munuaissairautta, jota perheessämme esiintyy. Selvisi, että sinulla on rakennepoikkeavuus munuaisissa ja näitä todennäköisyyksiä vasten, jotka meillä oli, oli käytännössä varmaa, että olet hyvin vakavasti sairas synnyttyäsi. Minulta löytyi kantajuus ja isäsi oli 93% todennäköisyydellä kantaja, tarvitaan siis molempien kantajuus, jotta sairaus voi periytyä. Kuitenkin mumma sai sydämeensä varmuuden, että pieni terve poika syntyy ja nämä sanat Jumala laski meidänkin sydämeemme silloinkin, kuin siltä ei näyttänyt ja kaikki vaikutti pahimmalta mahdolliselta. Muutamien raskaiden viikkojen päästä kuitenkin selvisi, että kaikkien suureksi ihmeeksi isäsi ei olekaan kantaja, vaikka minä yllättäen olinkin, ja se poikkeavuus, joka munuaisistasi löytyi ei ollut sitä mitä kaikki lääkärit luulivat. Odotimme taas pientä tervettä poikaa.

Synnytyksesi oli vaikea ja oli päätyä monta kertaa hätäsektioon, kun vihdoin synnyit saimme hetken pitää sinua sylissämme, sitten sinut vietiin vakavasti infektoituneena teholle. Lääkärit sanoivat, että vain harvoin on heillä ollut näin vakavasti infektoituneita vauvoja siellä, sinulla oli verenmyrkytys ja infektio keskushermostossa. Olit kaikissa laitteissa, pihoissa ja monitoreissa, ja olit niin heikko, ettei sinua aluksi saanut edes keskoskaapin reiästä silittää, sillä pienikin kosketus tuotti kipua.
Vointisi meni huonommaksi ensimmäisinä päivinä ja sinulle kokeiltiin monenlaista lääkitystä, jota ei aluksi meinattu saada kohdalleen. Tilanne oli vakava, mutta onneksi emme silloin sitä täysin ymmärtäneet. Missä on se pieni terve poika, itkin ja hyvin monet rukoilivat.

Vihdoin lähdit toipumaan, kun oikeat lääkkeet alkoivat puremaan, sanottiin, että tulet olemaan täällä vielä viikkoja. Kuitenkin pian eräänä päivänä sinua katsomaan tullessani sinut olikin irroitettu kaikista laitteista ja olit päässyt tarkkailuhuoneeseen odottamaan siirtoa toiselle osastolle. Yhdessä yössä kaikki arvosi normalisoitui ja sanottiin että näin huimaa toipumista ei kukaan olisi voinut ikinä odottaa, pääsisit pian kotiin. Tämä oli taas aivan ihmeellistä, ja kokeista selvisi että infektio oli poissa!

Viimein toimme sinut kotiin, jossa oli kaikki valmiina sinua odottamassa. Se päivä oli ehkä elämäni onnellisin ja helpottunein, tuntui uskomattomalta nostaa sinut omaan sänkyyn nukkumaan, ja pukea ne pienet ihanat vaatteet, jotka jo viikkoja ennen olimme päällesi kuvitelleet.

Pian kuitenkin alkoi tulla selväksi, että kaikki ei olekaan hyvin. Itkit sydäntä riipivää kipuitkua ja oksensit yöt ja päivät. Valvoimme sinua kantaen ja hyssyttäen, autolla ajaen ja vaunuissa työntäen ja elämämme lamaantui ja olimme todella väsyneitä ja hädissämme että mikä sinulla on. Emme meinanneet saada apua mistään ja olimme vakuuttuneita, että kärsit kovista kivuista ja kaikki ei ole niinkuin pitää - kaikki ruoka nousi ylös ja oksensit jatkuvalla syötöllä.
Vihdoin saimme avun ja ratkaisun, selvisi että sinulla on paha maitoallergia ja joukko muitakin allergioita, pienestäkin pisarasta maitoa ihalla nousi ihottuma, saati mitä se maito teki, joka päätyi mahaasi ja oli helpompi luetella ne neljä ruoka-ainetta mitä pystyit syömään, kuin ne kaikki loput, mitä et pystynyt. Nuo kuukaudet olivat raskas alku ja sumuinen putki, jossa rämmimme.

Siinä kohtaa todella mietin, että missä se pieni terve poika on. Elämäsi kun oli ollut pelkkää vastoinkäymistä ja sairautta.

..Kuitenkin nyt, kun olet kolmivuotias, voin sanoa, että meillä on todella se pieni terve poika josta Jumala puhui. Kaikki se, mitä sinulla oli, on kadonnnut. Munuaisiasi seurattiin ja sinua lääkittiin niiden takia ensimmäisen vuoden ajan, mutta kaikki normalisoitui. Tehoajan jälkeen olet ollut hyvin terve ja ensimmäisen kerran olit kipeänä pienessä flunssassa vasta kaksi ja puolivuotiaana, myös kaikki allergiat, joka ikinen, sekä refluksi on ollut historiaa jo puolentoistavuoden ajan. Tänäkin kesänä olemme syöneet antaumuksella monta jäätelöä, joita ajattelin etten tule sinulle koskaan ostamaan. Olet terve ja kaikki on hyvin ja vaikka vielä elämässäsi tulet varmasti vielä sairastamaankin, niin tällä hetkellä voimme iloita ja todeta, että nyt meillä on se pieni terve poika, josta Jumala jo raskauden puolivälissä puhui. Vaikka siltä ei näyttänyt, ja mikään ei tuntunut puhunuvan asian puolesta, niin tällähetkellä näin on ja se on meille ihme ja sinun elämäsi ikuinen muistutus silläkin tavoin Jumalan suuruudesta ja huolenpidosta.

Tuot niin paljon valoa ja väriä meidän elämään. Meillä on niin suuri ilo sinusta, meidän iloisesta innostujasta ja hassuttelijasta, joka rakastat höpötellä yhdessä sängyllä köllötellen ja nauraa räkättää pilke silmäkulmassa ja fiilistellä kauniita maisemia. On ihanaa miten rakastat tutkia ja tietää asioista kaiken, sekä miten tunnet jo nyt kaikki automerkit ja mallit, aakkoset, sekä numerot sataan. Yllätitpä äidin ja isin ennen syntymäpäiviäsi kun esittelit miten olit aivan itse kirjoittanut paperille "äiti" ja "isi". Janoat oppia uutta, ja sinun utelias ja eteenpäinmenevä luonne kantaa sinua vielä elämässä pitkälle. Pursuat iloista elämää ja sinulla on niin ihanan herkkä, ja empaattinen sydän.

Olet meidän kujeileva Eemelimme ja täytät meidän päivät puuhakkuudellasi ja ihanalla valoisalla persoonallasi. On ihana nähdä asiat, joista olet kiinnostunut ja seurata kuinka tutkit, opit ja oivallat kokoajan tätä ihmeellistä maailmaa. On niin rikastuttavaa saada kauttasi nähdä tätä maailmaa uudella tavalla. En malta odottaa, mitä kaikkea vielä saamme jakaa kanssasi kun kasvat ja se kaikki mitä sinussa on ja ne ajatukset ja lahjat jotka sinulla on, saa tulla aina vain enemmän esiin.
Rakastamme sinua valtavasti ja on onni että meillä on juuri sinut meidän elämässä.
Kolme ihmeellistä vuotta on takana, ja vielä kaikki tulevat edessä.