Oon kaksivuotias, oppimaan innokas.

9.8 Juhlimme meidän kaksivuotiaamme syntymäpäiviä.
Synttäreitä oli odotettu kovasti ja niistä olimme puhuneet jo ainakin pari viikkoa suurella jännityksellä. Päivä osui mukavasti sunnuntaille, joten aamulla herätimme pienen synttärisankarin kaikessa rauhassa laululla ja lahjoilla, jonka jälkeen aamupäivän puuhastelimme kaikkea mukavaa poikamme toiveiden mukaan ja söimme lounaaksi lempiruokaa. Päiväunien jälkeen lähdimme mummalaan juhlimaan. Tänävuonna juhlimmekin vain perheiden kesken, koska omat rahkeet eivät tälläkertaa riittäneet sen isompiin juhlajärjestelyihin. Meillä oli kuitenkin oikein ihanat juhlat perheväellä, sää helli ulkona, ihana anoppi oli leiponut hyvät herkut, grilli oli kuumana ja meillä oli mukavaa.
..Ja voi sitä riemua, kun lahja toisensa jälkeen paketeista paljastui Eevertin lempiasioita, kyllä kaikki olivat hyvin tienneet mistä meidän Eevert pitää. Suurimpia iloja oli monikerroksinen parkkihalli, josta on parasta pistää pikkuautot laskemaan liukua alas.

Olin itse tästä kaksivuotismerkkipaalusta aika herkkänä. Tuntui ylpeältä meidän hienon ja reippaan poikamme puolesta, mutta samalta hyvin haikealta jättää jonkinlaiset lopulliset hyvästit pienelle taaperolle ja symbioottiselle yhteisolemiselle. Eevert tuntuu nyt niin isolta pojalta, niin kovasti jo hän osaa ja taitaa. Ja vaikka kaksivuotias onkin vielä hyvin pieni ja tarvitseva lapsi, niin silti yhä enemmän suunta on pois äidin sylistä - yhä enemmän on rohkeutta, uteliaisuutta ja taitoa tutkia tätä maailmaa. Kokoajan tulee enemmän myös esille se oma ainutlaatuinen persoona, tahto sekä mielenkiinnon kohteet. Äitiä toki tarvitaan vielä hyvin paljon ja äidistä tankataan turvaa, mutta kokoajan enemmän ja enemmän tapahtuu itsenäistymistä ja vanhemmista hiljalleen eriytymistä. Upeaa ja haikeaa samaan aikaan.

Nyt saa tutustua omaan lapseen ihan uudella lailla, hänen kanssaan voi keskustella, leikkiä ja tehdä monenmoisia asioita.



Iloinen, innostuva ja temperamenttinen poika täynnä elämää - sellainen on meidän Eevert.
On ollut hauska lukea vauvavuoden kuvauksia Eevertistä, koska silloin tajuaa että hän on ollut samanlainen oma ihana itsensä ihan jo vauvasta saakka.
Jo vauvana näkyi selvästi se, että Eevertillä on vahva tahto, sekä suuret ja herkät tunteet niin ilossa kuin surussakin. Ihan jo vauvanakin hän oli todella aktiivinen, sosiaalinen, tahtovainen, eläväinen ja pursuilevalla tavalla iloinen poika, joka räkätti sydämensä pohjasta kaikille meidän hassuille ja hurjille leikeille. Niinikään tämä meidän kaksivuotias Eevert on puuhakas, innokas ja iloinen poika, täynnä purskahtelevaa elämänintoa ja riemua. Hänet on varusteltu suurella ripauksella temperamenttia, sekä aimo annoksella herkkyyttä. Vilkkaasta ja iloisesta naurunräkättäjästä löytyy myös ujo ja herkkä puoli, jota pitää vaalia ja ottaa hellästi huomioon.

..Tämän suuritunteisen pojan kasvattaminen ei ole aina helppoa. Temperamenttisuus on asia, joka välillä haastaa meitä vanhempia - varsinkin näin uhmaiän rantautuessa meidänkin kotiin. Eevert oli aivan valloittava vauva ja nytteminkin niin rakastettava lapsi kaikessa elämänmaussaan, mutta hän oli vauvana myös hyvin vaativa, eikä siis tämä uhmaikäkään ole hänellä ihan helpoimmasta päästä. Haastetta siis löytyy ja välillä oma pinna on koetuksella, mutta tiedämme että tämä tahtovainen ja temperamenttinen luonne on kaikinpuolin oikein positiivinen asia ja suureksi vahvuudeksi hänen varttuessaan. Hänestä kasvaa vastuuntuntoinen, määrätietoinen ja elämässä eteenpäinmenevä nuori mies, kun nämä arvokkaat luonteenpiirteen kääntää vahvuudeksi, eikä pyri sammuttamaan sitä elämänpaloa, tunteiden kirjoa, herkkyyttä ja tahtoa, mikä hänestä löytyy.

Osaamisen saralla tapahtuu siihen tahtiin, ettei perässä tahdo enää pysyä.
Eevert puhuu jo oikeastaan täysin, sanavarasto toki karttuu jatkuvasti uusilla sanoilla joita tämä papukaijamme jatkuvasti toistaa ja imee ympäriltään. Monisanaisia lauseita tulee jatkuvasti ja hiljalleen aikamuodot ja taivutuksetkin ovat alkaneet loksahdella kohdilleen.
Ihanaa kun oman lapsen kanssa voi keskustella ja höpötellä, Eevertin kysymykset, jutut ja sattuvat sanonnatkin ovat niin hauskoja - tätä vaihetta olinkin odottanut kovasti.

Ja vaikka Eevert onkin puuhakas ja eläväinen poika, on hänellä kuitenkin suhteellisen hyvä keskittymiskyky ja hän jaksaa kuunnella monta kirjaa luettuna putkeen, sekä piirellä pitkät tovit itsekseen. Hänen suuri mielenkiintonsa on kirjaimet, kirjoittaminen, numerot ja laskeminen. Eevert osasikin jo kaikki numerot, sekä isot ja pienet kirjaimet pikkuveikan syntymän aikoihin, 1v 8kk iässä. Hän myös tunnistaa tuttuja kirjoitettuja sanoja paperilta ja osaa laskea kahteenkymmeneen. Matemaatikon poika on saanut siis ehkä ripauksen myös isänsä analyyttistä ja tutkivaa otetta elämään.

Leikeistä palloleikit ja autot ovat edelleen parhaimpia. Eevert tunnistaa vastaantulevat automerkit ja tietää tarkalleen millainen auto kenelläkin tuttavalla on. Omat pikkuautot ovat rakkaita ja niitä onkin jo aika iso kokoelma, silti jokainen auto on erityinen ja tärkeä.
Meillä asuu kotona myös pieni Puuha Pete fani. Tuttu tunnari kajahtelee tässä talossa usein arkipuuhailujen lomassa "Puuha Petee, tai-ten toij-jaa. Puuha Petee tie-ten-tin!"
Myös metsässä retkeily, junarata, dublot, uiminen ja mummalan jättitramppa ovat pienen pojan mielipuuhia.

Eevert ei vielä käy potalla, hän ei vielä ole ollut siihen valmis, mutta ehkä hiljalleen meilläkin jää vaippaikä taakse. Uskon ja toivon sen tapahtuvan helposti sitten kun aika on oikea. Eevert syö hyvin, lempiherkkuina kana ja riisi, viinirypäleet, banaanijugurtti ja marjat, allergiat ovat onneksi mennyttä historiaa. Yöt nukutaan vaihtelevasti ja herätyksiä on muutamia, Eevert ei ole koskaan ollut mikään hyvä nukkuja, vaikka parempia ajanjaksoja unien suhteen on aina välistä ollutkin.
Pikkuhiljaa alkaa myös arkitaidot sujumaan, pukemiset, käsienpesut jne.

Varmasti paljon onnea, naurua ja iloa tuo tämä liikkellepolkaistu kolmaskin elinvuosi tullessaan.
Paljon tullaan oppimaan uusia taitoja ja se mitä vanhemmilta tarvitsee muuttuu hiljalleen erilaiseksi. Enää vanhemmat eivät tee ihan kaikkea toisen puolesta, vaan nyt kannustamme pientä poikaa oppimaan, oivaltamaan, yrittämään ja tekemään itse.
Uhmaikä tulee myös luultavasti olemaan osanamme tulevana vuotena.
Ensi vuonna pikkuveikkakin lähtee liikkeelle ja Eevert alkaa saamaan hänestä hiljalleen leikkiseuraa, en malta odottaa nähdä miten heidän suhteensa saa alkaa syventyä ja kehittyä.
Monenlaista on meillä vielä edessäpäin!




..Kaikenkaikkiaan, olemme niin kiitollisia ja siunattuja, kun meillä on tämä pieni poika meidän elämässä. Meidän rakas ja korvaamaton Eevert Onni Elian.
Tämä poika teki meistä vanhempia ja olemme niin kiitollisia hänestä, kuten yhtälailla myös pikkuveikastakin.
Rakas kun mikä!