Kesäpäivä meidän tapaan.

Meidän tavallinen tiistaipäivä alkoi klo 6.20, kun perheemme pienimmäisin päätti päivän alkavan pinnasängystä kuuluvalla äänimerkillä. Yleensä päivät eivät ihan näin aikaisin starttaa, mutta pienen maitohuikan annettuani nousin väsyneenä, nakit silmillä ylös sängystä - viimeyö oli poikkeuksellisen huono, Eevert herätti viisi kertaa ja Iisak kolmesti. Yleensä pojat nukkuvat suhteellisen hyvin, tai no Eevert nyt ei ole mikään hyvä nukkuja pian jo kaksivuotiaaksi pojaksi, mutta Iisak sentään nukkuu vauvaksi hyvin, herättäen maksimissaan kahdesti yössä.
En meinannut millään saada itseäni hereille uuteen päivään, viimeaikoina on ollut raskaampaa ja takana ollut huono yö tuntui siksi aika mukavasti. Tunti menikin siksi koomaillessa ja seurustellessa Iisakin kanssa sohvanpohjalla, vaikka usein koitan heti aamusta jumpata ja polkaista päivän energisesti käyntiin. Tänään en kuitenkaan jaksanut muuta kuin aivan aamuissani kasailla itseäni tulevan päivän pyöritykseen.

7.20 Kuului Eevertin huoneesta "ääitiii, juna-ata". Siellä pieni unenpöpperöinen poika seisoskeli jo sängyssään heti mielessään uuden päivän uudet leikit. Nanno ja Leijona saivat jäädä sänkyyn seuraavaa yötä odottamaan, eikä tänään edes kaivattu aamuista sylittelyhetkeä äidin kanssa. Junarata on ollut nyt muutaman päivän ehdoton ykkönen, tein ihan superhyvän löydön nettikirpparilta löytäessäni normaalisti törkykalliin Brion junaradan lisäosineen päivineen parillakympillä. Eevert haluaisi leikkiä sillä kokoajan, jopa pari kertaa yöllä herätessäänkin hän olisi halunnut päästä sen kimppuun.

 

Eevertin herätessä, Iisak menikin jatkamaan hieman lyhyeksi jääneitä yöuniaan. Useimmiten pojat ovat aamusta hereillä samaan aikaan, mutta tänään söimme Eevertin kanssa aamupalan kahdestaan.
Tarjolla oli Eevertin aamupalalempparia, banaanijugurttia, sekä mummalassa poimittuja "muttitoita", joita hän söisi aivan pohjattomasti.

Aamupalan jälkeen piirreltiin hetki ja laitoin pyörimään jakson Puuha-Peteä, millävälin tein lounaan valmiiksi kattilaan. Eevert sai auttaa äitiä herneiden irroittelussa, ihanaa kun toista voi osallistaa omiin tekemisiin jo pienillä pikkuaskareilla.

 

Jonkin ajan kuluttua kuului taas pinnasängystä ähinää, pieni päivänpaiste oli taas hereillä. Iisak omaa niin ihanan, tyytyväisen ja aurinkoisen luonteen, hän on niin meidän päivänpiristäjä.
Tosiaan hänet on siirretty nukkumaan jo omaan pinnikseen, ensimmäiset pari kuukautta hän nukkui isäni minulle tekemässä pienessä kehdossa.

Seuraavaksi vuorossa olikin vaipanvaihtoa ja päiväivävaatteiden pukemista liukuhihnalta. Ihanaa kun sai pukea lämpimän ja aurinkoisen päivän kunniaksi pojille ihanat kesävaatteet, joita olin keväänmittaan hankkinut kaappeihin hellesäitä turhaan odottamaan. Kimpsut ja kampsut kasaan tuplien kyytiin, moccamasteri porisemaan, mamman pikalaittautuminen ja sitten ulos, poikien pienten kärsimättömyyskiukkujen kautta.

..Usein laitan edellisenä iltana seuraavan päivän tavarat valmiiksi, ettei poikien tavitse odotella kiukkuisina siirtymävaiheissa kun etsin avaimia sun muuta, mutta tälläkertaa hommat jäivät aamuhäsellykseen. Tässä arjessa olen huomannut, että asioiden ennakointi on se avainsana, sillä pystyy välttämään monet turhat väännöt. Muutenkin tämän yhä omatahtoisemman uhmaikäistyvän parivuotiaan kanssa olen huomannut että kannattaa valita taistelunsa, niinkuin eräs ystäväni viisasti vinkkasi. Ei kannata ruveta kaikesta vääntämään, ja ennakoimalla ja sumplimalla voi paljon vaikuttaa siihen, että kaikesta ei tarvitse aiheutua hermojen menetyksiä puolin eikä toisin. Siirtymävaiheet ja odottelu ovat kaikista pahimmat, koska eihän tuon ikäisellä ole kärsivälisyyttä vielä paljoa, jonka takia tuhautuneena lentää lelut ja kengät. Asioiden suunnitelmallisuudella pystyy itse luovimaan paljon, ja törmäyskursseja ei päiviin niin herkästi siten edes tulekaan. Täytyy itse olla ovela kun kettu ja ennaltaehkäistä!

 

Yhdeksän jäljestä oltiin ulkona ja ekaksi mentiin tsekkaamaan oman pihan hiekkalaatikko, jolla ei tänä aamuna ollut muita leikkijöitä. Rivariasumisen plussapuolia on että pihapiirissä on usein paljon muitakin lapsia ja myös äidillekin toisinaan juttuseuraa. Hetki leikittiin taloyhtiön hiekkiksellä, sain juoda aamukahvini suhteellisen rauhassa Eevertin viihtyessä ja Iisakin ihmetellessä vaunukopassaan.
Pian kuitenkin meitä houkutti jo lähteä rannalle.

 

Matka rannalle on lyhyt ja vaikka kesäkelit eivät ole hellinetkään, ollaan kuitenkin käyty siellä usein heittelemässä kiviä laiturilta veteen. Välillä ollaan käyty kylmistä vesistä huolimatta uimassakin ja tultu sitten kotiin saunaan lämmittelemään, koti on rannasta vain kivenheiton päässä.
Ison tien varressa Eevert pysähtyi katselemaan autoja, mikä onkin yksi ihan hänen lempparipuuhansa. Autoista hän on ollut pitkään todella kiinnostunut ja monesti lähdetäänkin tiensivuun pitkäksi toviksi vain katselemaan ohiajavia ihanuuksia. 1v 7kk iässä Eevert tunsi jo melkein kaikki autot ja automerkit ja nytkin hän lähes erehtymättömästi luetteli ja nimesi ohiajavat autot. Hän tunnistaa ne jo paljon kauempaa kuin äiti! Eevertin rakkaimpia leluja ovatkin hänen omat pikkuautonsa, jotka pitää ottaa myös mukaan syömään, nukkumaan, suihkuun ja jokapaikkaan. Viimeviikolla ystäväni Ida kävi meillä kylässä ja teki Eevertiin lähetämättömän vaikutuksen tuodessaan tuliaisiksi  uuden "bemain, pottepaatenin ja foodin".

Rannalla oltiin kymmenen pintaan, josta huolimatta aurinko lämmittikin jo reippaasti, myös pari muutakin äitiä lastensa kanssa olivat jo uimapuuhissa. Iisak nukahti matkalla vaunuihin ja sain rauhassa viettää aikaa Eevertin kanssa rantavedessä leikkiessä.
Hieman ennen yhtätoista alettiin tehdä lähtöä, aamulla valmiiksitekemäni keitto pitäisi laittaa kiehumaan, koska Lauri tulee ruokiksella kotiin syömään.
Yhdeltätoista isimies tulikin kotiin ja hän meni Eevertin ja Iisakin kanssa terassille leikkimään, jotta sain laitettua meille ruuan rauhassa pöytään ja hoidettua muutaman asian jotka olivat rästissä.
Ihanaa että Laurilla on reilu tunnin ruokatauko töistä jolloin hän tulee aina kotiin käymään. Väsyneimpinä päivinä hän antaa mun nukkua omalla tauollaan (miten arvostankaan tuota miestä) ja hoitaa poikia sillävälin, tästä on ollut iso apu jaksamiseni kannalta.

Toteutin kesähaaveeni ja lounasmenussa tänään oli kesäkeittoa.

Ruuan jälkeen Laurin lähti takaisin töihin ja syötin nälkäisen Iisakin, Eevertin samaan aikaan alkaen olla hyvin väsykiukkuinen. Vähän vaati tämä vaihe itseltä pinnaa, mutta pian oli poikien vaipat vaihdettu ja valmisteltu päikkäreille kellon näyttäessä kahtatoista.

..tämän pienen ikäeron miinuspuolia on kyllä se, että minulla on paljon vielä hoidettavaa Eevertissäkin. Hän on vielä sen verran pieni, että on hyvin tarvitseva vieläkin, eikä ole pukemisten, syömisten, vaipanvaihtojen sun muiden päivätoimien kanssa niin omatoiminen.
Onneksi tämä työmäärä varmasti maksaa itsensä vielä takaisin kun nuo toivottavasti jo vuoden päästä töhöttävät menemään kuin paita ja peppu. Ja itse koen että on lopulta ihanaakin hoitaa nämä vauvavuodet lähes peräkkäin samoilla silmillä ja vaipanvaihtamisilla, vaikka aika rumba tämä on.
Hyviä ja huonoja puolia löytyy varmasti kaikenlaisista ikäeroista, ja siksi en lähtisi edes niitä ruotimaan, puolensa on kaikessa ja kokemuksiin vaikuttavat varmasti myös perhetilanteet kuin lasten luonne-erotkin.

Mutta, nukutan Eevertin siis aina vaunuihin, koska hän ei käy itse nukkumaan omaan sänkyyn enkä pysty häntä sinne herkkäunisena nukuttamaan, koska joudun ottamaan Iisakin tietenkin nukutuspuuhiin mukaan. Vaunuihin hän nukkuu nopeiten ja parhaiten, joten satoi tai paistoi, niin kahdeltatoista pakkaan pojat tupliin ja lähden työntelemään. Iisak nimittäin viihtyy silloin vaunukopassa tai kantoliinassa, ja saattaa hyvässä lykyssä myöskin nukahtaa Eevertin kanssa samaan aikaan.

 

Kymmenessä minuutissa pikku töhöttäjä olikin jo unilla, unikaverina valitsemansa pikkuauto.
Pikkuveikka ei kuitenkaan nukahtaut tälläkertaa vaunukyytiin, joten siirryimme sohvalle.
Ihana rauhallinen seurustelu- ja imetyshetki, jonkapäätteeksi maitoöverit vetänyt pikkuinen simaahti myöskin.

Tässä kohtaa olisi tehnyt itsekin mieli itsekin nollata ja heittäytyä äksänä sängylle makaamaan, mutta ajattelin ensin kuitenkin pistää paikkoja hieman kuntoon, korjata tiskit ja hieman siivota sotkuja. Ihan pian Iisak sitten heräsikin, joten hommat jäivät kesken ja huilihetki haaveeksi.

Pidin siivoamisesta taukoa ja menimme juomaan terassille päiväkaffet, huh kun kuuma päivä.

 Tämän jälkeen homma jatkuu, vielä kun Eevert kerran nukkuu - petaan pedit, raivaan kodinhoitohuoneesta pyykkivuorta, pistään koneen pyörimään, viikkaan kasan puhtaita kaappiin, kerään lelut ja siistin keittiön loppuun. Iisak ei millään viihtyisi ja vähänväliä häntäkin siinä samalla höösään ja kanniskelen sitterissä mukanani.

Siivouksen palkinnoksi vaihdoin vielä puhtaat lakanat sänkyyn. Mikä onkaan parempaa kun puhtaat lakanat ja käytiinkin Iisakin kanssa sängylle hieman köllöttelemään.
Meidän makuuhuone on mun leppari koko talosta, se on eniten minun näköiseni paikka täällä ja eniten omaa tyyliäni. Meillä on ihana koti, mutta pintojen puolesta tämä ei kyllä edusta omaa sisustustapaani, joten en koe tätä niin omannäköiseksi, kuin edellistä asuntoa. Tämä on vähän harmi, koska tiedän hyvin tarkkaan mistä tykkään, missä viihdyn ja miten tykkään sisustaa, mutta jostakin kuitenkin täytyy tinkiä, muutoinhan tämä koti on kuitenkin sata kertaa parempi kuin edellinen - pinnalliset asiat jäävät suosiolla toiselle sijalle.

 Vaatteita viikatessani nappasin kuvan mun vaatekaapista, jota vilkaisemalla rakkauteni raitoihin ei jää epäselväksi. Omistan raitasilmän, joka bongaa aina matkaansa uuden raitavaatteen edellisten jatkeeksi.




Klo 14 pintaan hain rattaista päikkäreiltä heränneen Eevertin. Pieni hetki sylittelyä, mutta pian kuitenkin kuului toive välipalasta ja mentiin sitä syömään aurinkoiselle terasille. Mustikoita, yllätys.
Välissä hetki leikkiä, sitten taas vaipanvaihdot sun muut ja päätettiin lähteä uudestaan rannalle pulikoimaan.

 

Matkalla rannalle Iisak alkoi älähtelemään nälän perään, puolijuoksua voimistuvan volyymitason saatellessa työntelin siinä sitten poikien vaunuja. Äkkiä vaatteet pois, uikkarit päälle ja aurinkorasvat Eevertille - en halunnut esitellä täydelle uimarannalle poikani huutotaitoja.
Tissi tulpaksi suuhun, ja pian taas kylläinen poika nukahtikin autuaaseen uneen ja nostin hänet vaunukoppaan auringolta suojaan.

Rannalla uitiin ja evästeltiin niitä maistuvia mustikoita, sekä viinirypäleitä.
Eevertin herkkua kummatkin.



Kellon lähsetyessä neljää lähdimme kotiinpäin. Kotona kävimme suihkussa ja laitoimme itsemme rantapäivän jäljiltä kuntoon koska iltapäivällä oli vielä tulossa eräs tapaaminen. Pian neljän jäljestä tulikin kaivattu isi töistä yhdessä Anna-kummin kanssa, joka tuli Eevertiä hoitamaan silläaikaa kun meillä olisi Laurin kanssa menoa. Pikasiivousta, syömistä, imetystä, vaippojenvaihtoa ja pukemista - saatiin kunnon härdelli aikaiseksi. Juuri ennen viittä oltiin onneksi valmiita kun vieraat saapuivat, tässävaiheessa Eevert lähti ulos yhdessä kummin kanssa.





Ulkona Eevert ja Anna kävivät metsässä poimimassa mustikoita ja menivät niitä rannalle evästämään, tässä Annan nappaamaa kuvasaldoa.
Eevert tosiaan rakastaa kävellä metsässä ja käydäänkin usein lähimetsissä seikkailemassa ja näköjään hänestä saadaan hyvin uskollista marjanpoimijaseuraa myöskin.

Illalla seiskan pintaan oli sitten iltapuuhien vuoro. Eevertin iltapuuro ja iltatoimet hoitaa useimmiten Lauri. Hän myös pääsääntöisesti nukuttaa Eevertin, sillä nukkumaanmenosta on muodostunut ajanmittaan isin ja pojan yhteinen hetki. Välillä Eevertin nukuttaminen on kyllä ollut helpompaa ja hänet on voinut vain jättää omaan huoneeseen, mutta lastensänkyyn siirtymisen jälkeen hän ei ole suostunut nukahtamaan yksin ja se ollaan hänelle suotu, onhan hänenkin elämäänsä pikkuveikan syntymän jälkeen tullut paljon muutosta ja jos hän kaipaa läheisyyttä vielä ennen yöunia, niin sitä me ollaan hänelle haluttu antaa. Tämä tosin vaikeuttaa meidän arkea, koska nukutuspuuhissa menee usein reilu tunti ja se on mun ja Laurin päivän ainoasta mahdollisesta yhteisestä ajasta pois.
Syksyn mittaan on varmaankin pakko tehdä jotain uusia nukkumaanmenojärjestelyjä, mutta mennään vielä kesä ainakin näin.

Sillävälin kun Lauri hoitaa Eevertin nukkumaanmenon, syötän Iisakin iltamaitomaratoonit ja laitan hänetkin unille klo 20 pintaan. Iisakin nukuttamisessa on nyt vaikeampi vaihe, hänen on vaikea rauhoittua yöunille ja nukutusrumbassa menee tunnista kahteen pojan nukahdettua ja havahduttua hereille monta kertaa. Kuitenkin lopulta nukahdettuaan sikeään yöuneen, Iisak nukkuu oikein hyvin yönsä, ensimmäisen uipätkän ollessa aina yli kuuden tunnin mittainen. Nukutetaan Iisakia omaan sänkyyn, jonne hän on jopa välilä itsekseen nukahtanut, vaikka nyt onkin vaihe että hän nukahtaa yleensä viereen, josta siirrän hänet omaan sänkyyn unia jatkamaan. Olisi ihanaa nukkua perhepedissä, mutta olen itse niin herkkäuninen, että Iisak on alusta saakka nukkunut omassa sängyssä.



Tänä iltana kuitenkin poikkeuksellisesti lähdin nukuttamaasn Iisakia vaunulenkille lämpöisään kesäiltaan, jotta saimme vielä vietää hetken rauhallisen juttuhetken Annan kanssa. Iisak innostui vaunuttelusta ja pienet kädet ja jalat viuhuen kopasta kuului pitkänaikaa iloista jokellusta.
Ihana poika hänkin. Ollaan todella onnellisia tästä siunauksesta mikä me ollaan saatu.
Iisak on jo korvaamaton osa meidän perhettä, niin rakas ja upea pieni ihminen.

Pienet torkut Iisak vaunuissa vetikin, mutta yöunille hän ei ryhtynyt. Kotona nukuttelin häntä vielä tunnin verran unille maitotankkauksen kautta ja kymmeneltä talon pienin oli vihdoin untenmailla, isoveikan jo vedellessä unia täyttä päätä. Lopulta oltiin niin väsyneitä kummatkin Laurin kanssa, että sen pitemmittä puheitta, pikaisen iltapalan kautta kömmittiin vällyjenväliin mekin.
Päivän parhaita hetkiä on nukahtaa kainaloon.