maanantai 8. kesäkuuta 2015

IISAK


Iisakin nimivalinta oli tosi selvä homma, vaikka me ei koskaan aiemmin osattu tulla kuvitelleeksikaan kyseistä nimeä meidän pojalle.
 Itseasiassa, emme olleet edes törmänneet koko nimeen edes silloin kun mietimme Eevertin nimeä.
Enkä myöskään ollut törmännyt nimeen sitä ennenkään.
Nimen takana onkin hauska pieni tarina, joten haluan kertoa, miten toisesta pojastamme tuli juuri Iisak.

Kun kuulimme odottavani toista poikaa, aloimme heti miettimään hänelle nimeä. Meiltä oli jäänyt Eevertin ajoilta yksi hyvä ja potentiaalinen nimikandidaatti jemmaan mahdolliselle pikkuveikalle, mutta se ei kuitenkaan tuntunut tälläkertaa nappinimeltä. Toivoimmekin, että tulisi vielä vastaan joku toinen, josta olisimme enemmän innoissamme, mutta ajattelin silti epäluuloisena että uutta nimeä tuskin voisi tulla enää vastaan, koska olimme jo kerran olleet vaikean nimivalinnan edessä ja kaikki meidän makuun sopivat poikiennimet nostettiin varmasti jo silloin pöydälle. Viimekerralla kun kuitenkin selattiin läpi nimikirja jos toinenkin, netin keskustelupalstoja, puhumattakaan vuosien pohjatyöstä mitä omista lapsista haaveilleena olin jo nimien suhteen tehnyt.


..Kuitenkin talvella, kun asuimme vielä vanhassa kodissa, rukoilimme yhdessä Laurin kanssa että Jumala johdattaisi meitä masussa kasvavan vauvan nimivalinnassa. Rukoilemme usein, että Jumala johdattaisi meidän elämää, koska Hänellä on meitä varten hyvät ja viisaat suunnitelmat. Tälläkertaa sitten rukoiltiin niinkin hassua pientä asiaa, että löytäisimme vauvalle hyvän nimen. Sellaisen nimen, joka olisi merkitykselinen juuri tälle pojalle, ei kovin yleinen, lisäksi sopivasti meidän makuun miehekäs ja mistä me olisimme erityisen innoissamme.
Yhden kerran rukoiltiin näin, ja unohdettiin koko asia.

Erään kerran, kun alkukeväästä pohdin taas pojan nimeä, mieleeni tuli Iisak. En muista missä hetkessä nimi tuli mieleeni, mutta sen muistan että se tuli mieleeni ihan kirkkaana ja selkeänä, vaikka en ollut ikinä osannut tulla ajatelleeksikaan kyseistä nimeä.
Iisak - jäin mutustelemaan asiaa.

Aikani asiaa mietittyäni ajattelin, että tämähän on sitä parempi, mitä enemmän tätä mutustelen. Nimihän on itseasiassa juuri sellainen, joka täyttää kriteerit ja mistä me tykätään. Muutaman viikon pidin nimen omana tietonani, jonka jälkeen ehdotin sitä varovasti Laurillekin. Hän oli samoilla linjoilla kanssani ja alettiin ihan innostua, josko tämä olisikin meidän pojan nimi.

Viikko vauvan syntymän jälkeen, tuli Eevertin kummi kylään.
Hän kysyikin, että joko me ollaan päätetty nimi pikkuiselle ja kerroin, että arvotaan tässä kahden nimen välillä. Kerroin Annalle, että ollaan mietitty hänellekin tuttua Eevertin aikaista vaihtoehtoa, mutta on meille tullut nyt yksi toinenkin nimi tähän vahvaksi ehdokkaaksi. Kyseisestä nimestä ei olla kylläkään kenellekään puhuttu, mutta halutaan ehkä tämä nimi pojalle antaa.
Siinä sitten jo kerroinkin, että ollaan mietitty nimeksi Iisakia.
Jännitin vähän Annan reaktiota - onko nimi hänestä hitti vai huti.
En ollut tosiaan koskaan aiemmin keskustellut tästä nimestä kenenkään kanssa, en edes Annan, joka tietää nimimakuni jo pitkältä ajalta. Hänen kanssaan ollaan jo pikkutytöistä lähtien pohdittu mitä nimiä haluttaisiin omille lapsillemme joskus antaa, eikä Iisak ollut koskaan vilahtanut listallani.
Anna ei meinannutkaan saada aluksi sanaa suustaan, kunnes sanoikin kyyneleet silmissä, että oli vain odottanut että päästän suustani juuri kyseisen nimen.
Hän kertoi, että muutama viikko sitten töissä siivotessaan, hänelle oli yks kaks tullut aivan kirkkaana mieleen, että meidän pojasta tulee Iisak, mitä hän oli hieman ihmetellyt, sillä myöskään Anna ei ollut omalla tahollaan ajatellutkaan tuota nimeä koskaan. Kumpikaan meistä ei edes tunne ketään Iisakia, saati sitten että olisimme koskaan keskenämme nimestä puhuneet.
  Anna oli sitten ajatellut asiasta, että ei puhu tästä nimestä mulle mitään ellen itse ota sitä puheeksi - kunnes sitten otinkin.
Tuntui kyllä tosi vahvasti siltä, että meidän pojasta tulee tosiaan Iisak.
Ja miten siisti pikkumuistutus tämä oli myös siitä, jälleen kerran, että Jumala kyllä kuulee meidän pienenkin rukouksen. Jopa itse olin unohtanut koko asian, mutta Hän ei ollut unohtanut. Me pyydettin nimeä, ja sellainen nyt saatiin muistutuksena siitä, että Jumala kuulee ja johdattaa meidän elämää, näinkin pientä yksityiskohtaa myöten.
Ollaan kyllä tosi innoissamme, Eevert ja Iisak.
Saatiin mieluinen nimi, jolla on merkitys, joka ei ole yleinen, joka on meidän makuun sopivan miehekäs ja josta me ollaan ennenkaikkea innoissamme!

Tässä vielä kuvasatoa pienen Iisakin juhlista.








2 kommenttia: