Ihana kuukausi.

Koliikin pitäisi kaiken järjen mukaan olla jo vauhdissa täyttä häkää. Neuvolassa uusi terveydenhoitajamme lupaili näin hymyssä suin, ja koitti vakuuttaa tälle epäluuloistakin epäluuloisemmalle mammalle, että onnea, olette tainneet saada melkoisen tyytyväisen vauvan.
Olin juuri vastannut hänen kysymyksiinsä, että "ei, ei vauva puklaile.. eikä ole iltaitkuja, eikä juurikaan edes kitise, ja ei, ei itke yhtäjaksoisesti tuntia pitempään.. oikeastaan yleensä kun ei itke ollenkaan" Ja joka kohdan perään lisättyäni sanan toistaiseksi, havahduin itsekin, että ehkä tässä ei enää tarvitse olla varpaillaan odottaen kauhusta kankeana, että milloinka se muutaman kuukauden huuto sitten alkaa. Ehkä jo pikkuhiljaa rohkenen sanoa ääneen sen havainnon, mikä on vain päivä päivältä tullut ilmeisemmäksi - meillä taitaa tosiaan olla melkoisen tyytyväinen vauva talossa. Koliikki ei tullutkaan kylään tällä kertaa.
Isommilta itkuisuuksilta ollaan siis vältytty, eikä yön pitkät tunnit ole kuluneet väsyhuuruisessa vauvan huutokanniskelussa. Öisin olemme saaneet nukkua, pienen tissitteijän vierailtua vierelläni maksimiissaan muutaman kerran tankkaamassa. Vauva siis syö ja nukkuu ja tuumailee, kuten terveen vauvan pitääkin.
Olemme niin ihmeissämme, että kotona on näin seesteistä ja iloista - ensimmäinen kuukausi nelihenkisenä perheen on siis takanapäin, ja se on mennyt tosi hyvin.

..Kuten ehkä huomaa, niin me olimme varautuneet pahimpaan, siihen, että vauvan synnyttyä elämä on kuin pommin jäljiltä. Hätäisiä vessareissuja, öisin läpsystävaihto vauvan kanniskelua, itkua, hyssyttelyä, likaisia vaatteita, järkyttävää univelkaa.. Eikä tarvitse varmaan sanoa että ollaan aivan äimänä, että tälläistäkö tämä voi olla. Tai tälläistäkö tämä normaalisti vauvan kanssa on, tämä on niin eri kun vauva itkee korkeintaan nälkää ja paria pierua. 
Meidän ihana kuukausi on ollut aivan vastakohta Eevertin vauvavuoden vaikealle alulle. Tämä on täysin toisenlaista kun refluksin kanssa kamppailu ja kipeän vauvan hoito.

Minäkin olen saanut jokapäivä syötyä, tehtyä ruokaakin, käytyä suihkussa, meikattua, ollaan käyty kylässä, kaupungilla..
Kertakaikkiaan miten ihanaa.

Tämän kuluneen kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua vaikka mitä ja takana on niin monia juttuja joista olisi ollut kirjoittamisen aihetta, mutta annoin nyt kuitenkin aikani tämän kaiken uuden äärelle.
Nyt on mukavaa palata päivittelemään tiiviimmin mitä tänne meidän vauvalandiaan kuuluu, joten kerrompa siis ensin hieman takautuvasti, mitä kulunut toukokuu on pitänytkään sisällään.

- Lauri piti vauvan synnyttyä pienen "isyyslomansa", eli oli enemmän kotona samalla kun taputteli viimeset kouluhommansa tältä vuodelta kasaan. Oli kyllä huikeaa että meillä oli täällä isimies apuna niin että saatiin homma pyörimään kahden lapsen kanssa ja sain rauhassa palautua lopputurnauksesta, ennenkuin Lauri sitten viimeviikolla aloitti työt. Vaikka synnytys meni hyvin ja muutenkin kaikki meni hienosti, niin kyllä aikamoinen väsymysaalto pukkasi jossainvaiheessa siitä huolimatta. Hetken jo ehdin säikähtää sitä, kuinka väsyneeksi itseni tunsinkaan, mutta nyt kun oon saanut nukkua ja huilata enemmän, niin huomaa että se ei johdukkaan siitä että arki lasten kanssa olisi niin ylivoimaisen väsyttävää, vaan siitä, että oon kuitenkin kropallanikin aikamoisen urakan tässä kuukausien mittaan tehnyt ja kaikki tuo, sekä loppuraskauden unettomuus kostautui sitten lopulta.



- Paljon kuluneen kuukauden aikana nähtiin tuttuja, jotka halusivat tulla nuuhkuttelemaan uutta tulokasta. Virkistävää itsellekin nähdä niin paljon kaikkia ihania ihmisiä, sekä itsekkin käydä ihmisten ilmoilla. Myös hyvä ystäväni tuli Helsingistä saakka meitä yhdeksi viikonlopuksi moikkaamaan, ja oma perheenikin tuli pitkän matkan takaa täällä vartavasten piipahtamaan.

- Jääkaappi täyttyi vierailuiden myötä herkuista ja ehdin murehtia että keräänkö raskauskiloja raskauden jälkeenkin.
Onneksi kaikesta huolimatta kiloja on karissut yli kymmenkunta imetyksen myötä ja muhkeat muodot alkavat hiljalleen lipua pienen vauvan poskien täytteeksi.





 -  Äitienpäiväviikonloppu vietettiin mun porukoilla. 250km reissu taittui kumpaankin suuntaan oikein hienosti, Eevert tykkää matkustaa autossa ihastellen ohiajavia autoja ja vauvankaan takia ei tarvinnut pysähtyä kuin kerran niskakakkoja operoimaan. Samalla reissulla herkuteltiin koko sakki ABC:lla hamppariaterialla.

- Äitienpäiväaamuna sain nukkua pitkään ja sain syödä hyvän aamupalan kakkukahveineen.
Sen isommin ei sitten juhlistettukaan, koska viikkoa aikasemmin oli mun 24-vuotissynttärit ja siitä viikkoa aiemmin syntyikin vauva. En olettanut saavani kolmantena viikonloppuna peräkäin kukkapuskaa, mutta sain sen sijaan miesväen ehkä vähän läpinäkyvän hätäisesti askarteleman "ainiin nyt pitäis kai olla kukkia, lahja tai jotain.."sympaattisen onnittelukortin "kevätkukkia äidille", heh.
Äitienpäivänkunniaksi olisin myös kovasti halunnut ehtiä postaamaan ajatuksia äitiydestä, mutta en kuitenkaan saanut järjestymään sille aikaa, joten tässä linkki viimeäitien päivän tekstiin, sopii niin hyvin tämänkin äitienpäivänä koettuihin fiiliksiin tuoreena kahden pojan äitinä.




- Ehdin myös miettiä tulevaisuutta ja opiskeluasioita. Hain nimittäin viimehetkellä kouluun keväällä, mutta loppujenlopuksi skippasin pääsykokeen, koska en tässä tilanteessa ehtinytkään siihen tarpeeksi hyvin valmistautua. Tämä harmitti hetkisen, mutta ei kuitenkaan vaikuta mihinkään sen enempää, koska tulevan vuoden olen kuitenkin poikien kanssa kotona. Katsotaan siis ensi keväänä asiaa uudestaan.

- Ollaan tavallisina päivinä tehty asioita mitä mihin on ollut jaksamista ja intoa. Ollaan laitettu terassia kesäkuntoon, ulkoiltu paljon ja tehty retkiä yhdessä lähiseuduille. Täältä löytyy ranta, parikin laavua, leikkipuistoja, pururata, sun muuta mukavaa minne on ollut kiva suunnata tuplavaunujen kokka.




 

- Viimeviikolla Lauri palasi töiden pariin, eli ruohonleikkurin äärelle, joten kauan odottamani hetki koitti - tulevat kuukaudet vietän kolmisteen poikien kanssa.
Rehellisesti sanottuna jännitin tätä siirtymävaihetta todella paljon ja sitä mitä muutos tuo tullessaan.
Ehkä mulla on jäänyt Eevertin vauvavuodensta sellanen tutina polviin, että mietin paljon etukäteen miten handlaan sekä vauvan, että huomiota kaipaavan vilperin taaperon.
Nyt kuitenkin kun vauva on näinkin tyytyväinen, kaikki on mennyt ihmeen hienosti.
Jokaisessa päivässä on ollut "ne hetkensä", kun molemmat tarvitsevat äitiä samaan aikaan, mutta ihmeen luonnollisesti tämä kaikki sittenkin sujuu.
Oma-aika on kutistunut minimistä olemattomiin, mutta ei siinä mitään. Juon aamukahvini hiekkalaatikolla, ja syön silloin kun kerkeän.





- Nimiäisiä juhlittiin viime sunnuntaina ja mennyt viikko kuluikin juhlien alla harrastaen kotiäidin multitasking taitoja: imetystä, siivousta, ruuanlaittoa, syömistä, leipomista, esikoisen viihdyttämistä - tai näitä kaikkia samaan aikaan.

Välillä otti vähän enemmänkin tiukille, mutta siitä selvittiin ja saimme vaivannäön palkinnoksi viettää ihanat, pikkuiset juhlat perheväen kesken meidän Iisak-pojan kunniaksi.
Viikonlopussa oli juhlantuntua enemmänkin, kun edellisenä päivänä kiskaistiin juhlatamineet päälle ja kierrettiin myös parit valmistujaisetkin.

- Nimiäiset olivat meidännäköiset ja sellaiset, mitä toivoimmekin. Juhlat vietettiin kotonamme alkaen ruokailulla, jonka jälkeen oli siunaaminen ja nimen julkistaminen. Lauri kertoi myös hieman nimestä ja siskoni, sekä Eevertin kummi, lauloivat kumpikin yhden laulun.
Tämän ihanan ja kauniin siunaushetken jälkeen, tarjoiltiin kakkukahvit ja vietettiin aikaa juhlaporukalla pientä Iisakia ihastellen.

..Kaikenkaikkiaan, viimeviikot ovat olleet oikeata hetkessä elämistä. Tiedän, että nämä ovat juuri niitä päivä, joita tulee myöhemmin ikävä ja haluan elää ne ihan täysin siemauksin. Vähän väliä todetaan Laurin kanssa toisillemme, kuinka ihanaa on että meillä on nämä pienet pojat ja kuinka tyytyväisiä olemme työmme tulokeen - kahteen hienoon poikaan, heistä on meille niin suuri ilo. Parasta fiilistellä Eevertin hassuja lausahduksia, seurailla hänen oivalluksiaan ja oppimistaan ja on ollut ihana onni nukkua vastasyntynyt nyytti masun päällä - ilman kiireen häivää minnekkään. Olla vaan ja nauttia.