Vauvakuplamoi

 

Nöppösen elämän ensimmäinen viikko on takanapäin ja toinen hyvää vauhtia menossa ja aattelin vähän päivitellä kuvineen miten meillä on mennyt.

 Kotiin! Sairaalasta kotiuduimme parin päivän päästä syntymästä, päivä oli kaunis, lämmin ja aurinkoinen. Ihanaa kun takapenkillä oli ekan kerran meidän kaksi pientä poikaa ja meillä myös kiitollinen mieli siitä että kaikki meni hyvin tälläkertaa.

 

 Kotiinpäästyämme Eevert nukkui päikkärit, vaikka ei millään olisi malttanut ja me ihmettelimme pientä nyyttiä. Taas vauvan tuoksu talossa, kuinka parasta.

Iltapäivällä kävimme koeajamassa meidän tuplat lämpimässä kevätsäässä.

Ja täytyy sanoa, että oon kyllä tyytyväinen meidän vaunuvalintaan, Bumbleriden Indie Twineihin, nää on varmasti kyllä mun kesäni pelastus. Nämä ovat niin näppärät ja ah niin ihanat.

Matkalla Eevert ihasteli ohiajavia autoja kuten aina, ja keräsi pikkukiviä matkalla, joita kävimme heittelemässä läheiseltä laiturilta järveen. Ja uskomatonta että oli vain kaksi päivää synnytyksestä ja pystyin lähtemään kävelylle!

 Kotona arki on lähtenyt pikkuhiljaa pyörimään ja meillä on mennyt tosi hyvin.

Heti tottakai kädet täynnä hommaa kahden lapsen kanssa, mutta onneksi Lauri pystyy pitämään pienen isyysloman ja olemaan tässä alkuvaiheessa apuna.

Vaikka vauva on tähänmennessä nukkunut hirmu hyvin ja ollut muutenkin tyytyväinen tapaus, niin me ollaan silti nukuttu aika huonosti kun ollaan näinä ekoina kotipäivänä oltu niin häseessä että mitenkä vauvan kanssa kuuluikaan olla. Ihan innoissamme ollaan oltu hösöttämässä kokoajan vauvan ympärillä yöt ja päivät, mutta nyt aletaan jo vähän rauhoittumaan. Meillä ei oo koskaan ollut näin pientä vauvaa kotona ja koetaan siinämielessä ekaa kertaa ihan nämä alkumetrit pienen vastasyntyneen kanssa.
Harmittaa että Eevertin kohdalla nämä hetket missattiin, mutta eipä mitään harmittelemalla voi muuttaa ja ollaan nyt iloittu täysin siemauksin siitä että nyt saadaan tää kokea. Lauri on ollut ihana kun se on halunnut nukkua vauvan vieressä ja pitää öisinkin masun päällä pikkuista nukkumassa. Ollaan kyllä otettu kaikki irti näistä ensihetkistä ja tuntuukin että ite ainakin oon ollut ihan todellisessa vaaleanpunaisessa vauvakuplassa ihihii !

Näissä kuvissa nöpö on viikon vanha.
Hauskaa arvuutella kenen näköä hänessä nyt on. Toisaalta on paljon samaa kuin Eevertissä, mutta kuitenkin hän on yllättävän paljon erinäköinen ja eri oloinen.

Nimikin ollaan jo päätetty, se oli oikeastaan tosi helppoa ja paperikin on lähtenyt maistraattiin.

Nyt vain nimiäisiä suunittelemaan ja panttaamaan nimeä sinne saakka kaikkien jännitykseksi.

Eevert on ottanut pikkuveikan vastaan hyvin. Kotiinlähtöpäivänä Eevertille selitettin vielä kertaalleen, että siinä on pikkuveikka ja että tässä on isoveikka. Eevert osoitti vauvaa ja sitten itseään, tuumasi hetken ja sanoi että "tatti", eli "kaksi". Sen jälkeen hän on ollut tyytyväinen saamaansa selitykseen ja tuumannut toisinaan että "kaksi veikkaa". Vielä ainakaan ei ole mitään erityisiä mustasukkaisuuksia ilmaantunut ja E innoissaan ja ylpeänä haluaa hoitaa ja halailla vauvaa ja mm. huolehtia että itkun hetkellä vauva saa tutin suuhun.

Parina päivänä taisi kuitenkin vähän olla pientä kriisiä muuttuneesta tilanteesta ja silloin Eevert oli vähän vaisumpi ja pohdiskelevainen. Nyt kuitenkin juttu luistaa entiseen malliin.

Jokapäivä on kylässä käynyt ystäviä ja perhettä katsomassa ja nuuhkuttelemassa vauvaa. Ollaan myös paljon ulkoiltu ja tänään tehtiin ensimmäinen pidempi kävelylenkki ja käytiin läheisessä isommassa leikkipuistossa ja syömässä retkieväät rannalla. Nautin näistä päivistä kun koko perhe on koolla, loppukuu tuo muutoksen tullessaan ja parin viikon päästä Lauri lähtee töihin ja mun pitäisi jo handlata tuplamamman kotiduuni. 

Onneksi tässä on tämmöinen pehmeä lasku.. aika paljon mua meinaa kyllä jännittää. Mutta jos vauva on näin tyytyväinen mitä tähän mennessä, niin sitten kaikki varmasti menee hyvin. Ollaan vaan tässä ootettu että milloin se todellinen valvominen ja huutokanniskelu alkaa.. mutta ollaan kovasti toiveikkaita ja kädet ristissä että josko sitä ei tulisikaan tälläkertaa. Eevertin kanssa oli kyllä sellaista extremeä että väitän että kahden tyytyväisen lapsenkin kanssa on helpompaa kuin yhden vaikean refluksikoliikkivauvan. Mutta katsotaan syönkö myöhemmin vielä sanani takaisin, aika näyttää mitä tämä nelihenkisen pikkulapsiperheen arki on.

Ollaan kyllä niin onnesta soikeena nyt näistä meidän pojista, vauvantuoksusta, vaippakaaoksesta, maitomaratooneista, uudesta arjesta.. <3
Näinä päivinä hiljennytään edelleen oman perheen kanssa olemiseen, palailen taas kuulumisten kera kun on aikaa!