Vuoden varrelta.

Takana on ihana vuosi, yksi niistä jotka luen elämäni tapahtumarikkaimpiin.

Kuluneena vuotena meidän pienestä vauvasta kasvoi taapero, samalla kun minä kasvoin äitinä ja ihmisenä. Väsymys ja vaikeudet saivat jäädä taakse, ja olen oppinut olemaan kiitollinen miten paljon ne mua muovasivat. Myös yksi elämänvaihe vaihtui toiseen, kun jätimme taaksemme keskustan kerrostalokaksion ja siellä vietetyn raskaan koliikin ja refluksin varjostaman vauvavuoden sumun ja muutimme vanhaan puiseen omakotitaloon. Siellä saimme aloittaa puhtaalta pöydältä ihanan seesteisen perhearjen ja pian uusi kuopus ilmoittikin aikeistaan saapua maailmaan <3

Oon kiitollinen meidän perheestä, Eevertistä, ihanasta aviomiehestä ja pienestä masuveikasta.

Tulevastakin vuodesta on pakko tulla huikea, koska pikkuveikka syntyy ja saadan alkaa tutustua meidän pieneen nyyttiin ja alkaa opetella kaksilapsisen perheen elämää.

 Onnellisia, mutta väsyneitä. Tammikuussa olimme uskomattoman sumuisen väsymyksemme huipulla, mutta toivo pilkottikin edessä siintävässä unikoulussa, joka toteutettiin erinomaisen onnistuneesti. Pahin väsymys sai jäädä historiaan, kun pieni poika alkoi nukkua yönsä läpeensä ilman yösyöttöjä. Tammikuuhun mahtui kuitenkin vielä jokapäiväiset vaunulenkit pakkasella kuin pakkasella, sillä viisikuinen Eevert nukkui vain liikkuvissa vaunuissa päivisin. Refluksi oli edelleen pahana, ja Eevert hyvin allerginen kaikelle. Tammikuussa hän söi vain pelkkää päärynää! Jälkeenpäin ajateltuna tammikuu oli aikamoista survivorelämää meidän pikkuperheessä.

Helmikuussa jo hymyilytti ja aurinko alkoi paistamaan risukasaankin. Arki alkoi toipua ja rullata, kun yöllä nukuttiin. Tuntui ihan mielettömän ihmeelliseltä..

Tässä kuussa Eevert täytti myös puoli vuotta ja tehtiin pitkä lomareissu mun porukoille.

Päivisin oli enemmän aikaa nähdä ystäviä, saada omaa aikaa ja huilata jäätävää univelkaa pois. Mä kävin salilla ja pelasin kerran viikossa höntsäsäbää. Eevert sai virallisesti refluksidiagnoosin ja me apua allergioiden sun muiden hoitoon. Etsittiin edelleen kuumeisesti uutta isompaa kotia.

 Maaliskuussa vietinkin jo leppoista kotiäidin arkea ja valmistauduin samalla koulun aloitukseen. Kiitollisuus alkoi vallata siitä, että vihdoinkin vaikeudet olivat takana päin, oli helppo suunnata iloisena katse alkavaan keväseen. Puuhastelimme kaikenlaista kivaa päivisin ja nautimme normaalista elämästä! Maaliskuussa Eevert sai myös viimeiset tisuhörpyt ja imetys loppui. Juhlistin sitä Hesen kerroshampparilla jota en koskaan unohda, niin hyvää se oli ankaran imetysdietin jälkeen!

 Huhtikuussa alkoi kuukaudenmittainen rutistus hiusmuotoilijan opinnoissa. Asuimme pari viikkoa anoppilassa, ja Eevertiä hoiti päivisin Lauri, mumma tai pojun kummitäti. 

Kuukausi kului nopeaa, ja oikeastaan nautin kun pääsin taas mun mielipuuhan, eli hiusten pariin väkertämään. Vapaa-ajalla vietettiin ihania hetkiä perheen ja ystävien kesken - reissattiin Helsinkiin, Tampereelle ja tehtiin kevätretkiä. Huhtikuussa kirjoitettiin myös vuokrasopimus uuteen kotiin jipii.

Vappuna juhlittiin ystävien kanssa mun 23-vuotissynttäreitä ja valmistumista kampaajaksi.

Alkavaa kesää fiilisteltiin ihanasta säästä nauttien piknikeillä ja ulkoillen. Vanhaa kotia alettiin myös pakkaamaan pahvilaatikoihin ja innoissamme odotimme muuttoa sekä kesää uudessa kodissa.

 Kuunvaiheessa oli muuttopäivä,  ja talkoovoimin laitoimme taloa ja pihaa kuntoon. Sain mun unelmieni kasvimaan ja pääsin hääräilemään omakotitalon emäntänä. Kesäkuussa tehtiin vaikka mitä. Reissuja mun porukoille, Tampereelle ja vietimme myös paljon aikaa mökillä ja ystävien kanssa. Lauri oli töissä päivät ja mut pystyi löytämään rannalta tai omalta pihalta puuhastelemasta. Juhannuksena kymmenkuinen Eevert otti myös ensimmäiset askeleensa mökillä!

Heinäkuu vietettiin rannalla ja mökillä. Ihanaa ruokaa, aurinkoa, saunomista, uimista ja löhöilyä oli päivät täynnä. Rauhotuttiin ja pysähdyttiin myös kotosalla ollen. Ystävän kanssa otin myös vähän irtiottoa mamma-arkeen ja lähdettiin Poriin Yyterin hietikoille ja jazzeille höpsöttelemään Jamie Cullumin tahtiin.

Heinäkuussa alkoi siintämään mielessä myös tulevan syksyn kuviot ja pohdin kaikenlaisia asioita, mitä kuluneena vuotena oli tapahtunut. Tuntui että tässä oli jonkinlainen taitekohta, jonka jälkeen sai jättää vanhat haasteet taakse ja sain niistä sellasen rauhan, haha. 

Elokuussa juhlittiin ihanaa yksivuotiastamme ja otettiin söpöjä kuvia. Juhlat kesti pari päivää ja oli ihanaa valmistella niitä, laittaa koristeluja, siivota ja leipoa. Synttäripäivinä oli ihanan lämpimä sää ja saatiin nauttia pirskeistä ystävien ja perheen kesken. Myös yhden ystäväni polttarit ja häät olivat tässä kuussa, ja niiden tiimoilla menikin paljon aikaa. Ihanaa häähömpötystä. Loppukuussa sitten pärähti plussa testiin ja elämä sai taas uutta suuntaa. Ilmoitin kouluun etten jatka opintoja ja tein päätöksen jäädä kotiäidiksi. Masun kasvatus sai alkaa!

Heti syyskuun alussa tehtiin ihana lomareissu Helsinkiin, jossa nähtiin ystäviä, tsekattiin suomenlinna ja juhlittiin mun äidin viiskymppisiä. Kotona aloiteltiin uutta arkea ja ihmeteltiin masussa olevaa pientä elämänalkua. Aloitin tekemään töitä pari kertaa viikkoon ja muina päivinä sitten olin kotosalla pienen taaperoksi kasvaneen pojan kanssa. Raskausväsyä ja etovaa oloa. Tuli nukuttua paljon haha!

Lokakuussa oltiin hyvällä fiiliksellä meidän ihanasta uudesta elämäntilanteesta. Ekassa ultrassa tavattiin meidän pikkunöpöläinen! Aavistin tyypin pojaksi heti kättelyyn. Kerrottiin vauvauutisesta.

Fiilisteltiin syksyä ja tunnelmaa. 

Raskausväs alkoi helpottaa ja oli energiaa täyttää päivät taas kaikenlaisella puuhastelulla.

Marraskuussa masu alkoi näkymään ja sitäkös sitten ihmeteltiin! Olo tuntui tutulta ja oltiin tosi innoissamme, miten ihanasti asiat meillä nyt olivatkaan. Edelleen töitä ja perusarkea, joiden lomassa kaikkea pientä spessua tekemistä. Ystäviä, tunnelmallisia teehetkiä ja pönttöuunin lämmitystä. 

Joulukuun alussa ohitettiin raskauden puoliväli ja myös  kauan odotetussa rakenneultrassa saimme tietää, että Eevertin pikkuveljellä on kaikki oikein hyvin. Ihanaa ja ihmeellistä! 

Joulun viettoon rauhoituttiin muutama päivä ennen aattoa mun porukoille. Meillä oli oikein ihana joulu siellä ja joulupäivänä sitten ajettiin takaisin Jyväskylään Laurin perheen pariin viettämään joulua muutamaksi päiväksi. Saatiin tänä vuonna siis kaksi joulua. Teki niin hyvää olla yhdessä perheiden kesken, hyvää ruokaa ja oikein hyviä lahjoja. Uuttavuotta vaihdettiin lapsivapaalla,  Laurin kanssa saatiin olla menoillamme ihan kaksin.