maanantai 20. maaliskuuta 2017

Reipas etukeno on arjen pelastus.


 Näin kolme lasta ja viisi avioliittovuotta myöhemmin täytyy todeta, että elämä on heittänyt muutaman levelin eteenpäin. Kaukaisia muistoja ovat yöpukusunnuntait sarjojen ja pizzalooran äärellä, eikä omaan itseen käytetyn ajan määrää pysty edes enää kuvittelemaan. Tällä hetkellä arki tempoo joka suuntaan ja tarvitsijoita on enemmän kuin oma kapasiteetti pystyy aina käsittämään. Rauhallista pientä hetkeä ei päivissä välttämättä ole ja sitä tajuaa ajattelevansta, tekevänsä, vastaavansa, keskustelevansa ja toimittavansa satoja eri asioita samaan aikaan.

Aamut starttaavat lastenhuoneesta kuuluvaan äänimerkkiin, jolloin on pomppastava salamana ylös ja hapuilla silmät puoliummessa tiensä lapsilta salaa vessaan. Nimittäin kun tulee bongatuksi, alkaa unisten lasten halittelut, sylittelyt, syömiset, pesut, vaipattamiset ja pukemiset. Koko päivä vetäistään yhteen hengenvetoon uskomattomalla temmolla taplaten, kunnes illalla rojahdetaan sängylle unen korjatessa melkein kesken lauseen. Ja sitten yöheräilyjen kautta uuteen aamuun!

Pikkulapsiarki perheessä, jossa on kolme alle neljävuotiasta, on melkoista korttitalon rakennusta. Se ei mieluusti ota vastaan muutoksia ilman että jokainen kohta pitää järjestää uudelleen. Tästä syystä niistä naruista, joista on mahdollista pitää kiinni, pitää mielellään hyvin tiukasti ja lipsumatta. Muuttujina matkassa ovat kuitenkin eläväinen ja kirkkaimmassa uhmaissään oleva kolmivuotias, äitiä tiiviisti tarvitseva taapero, sekä kolmikuinen vauva omine rytmeineen. Ilmassapidettäväksi on monta palloa samaan aikaan, eikä sitä halua tilanteeseen jossa ne leviävät pitkin maailmaa. Tässä muutama omakohtainen tapani toteuttaa tätä elämäni multitasking vaihtetta.

1. Tärkeintä on etukeno.
Kaiken voisin tiivistää tähän yhteen syvään viisauteen: säilytä se, säilytä! Etukenossa pysymisen tärkeydestä, tai pikemminkin sen menettämisestä, olen kirjoittanut itseasiassa aiemminkin täällä. Sen menettäminen saa nimittäin pallot takuulla putoamaan ilmasta ja homman laahaamaan jäljessä. Pallojen keräily junan jyskyttäessä eteenpäin on hankalampaa kuin niiden kanssa taiteilu, joten panosta taiteiluun ja pidä homma etukenossa.

2. Ennakointi
Äidin täytyy olla ennakoinnin ja metatyön mestari ja olla ajatuksissaan ainakin kaksi askelta edellä, jotta koko setin hanskaaminen soljuvasti ja ilman turhia eskaloitumisia on mahdollista. Uskomatonta kuinka monen eri kaistan välillä ajatukset alati sukkuloivat.

3. Suunnitelmat selviksi
Aamupalapöydässä on parasta olla päivän toimintasuunnitelma kaavaituna. Tulevan päivän vaiheiden ennakointi on toimivan arjen kulmakivi, joten tässä vaiheessa on pystyttävä valmistautumaan tuleviin kuvioihin. Ei auta etsiä kerhoreppua siinäkohtaa kun on jo mentävä, lasten odottaessa kitisten eteisessä täysissä vetimissään! Tämä huithapelointi toimi ehkä vielä yhden, mutta ei usean pienen kanssa.

4. Valmiiseen pöytään
Tämän asian korostuminen kolmannen lapsen synnyttyä on ollut suurin. Ruoanlaitto on se hetki meidän päivästä jolloin pallot putoavat käsistä herkimmin kun on keskityttävä saamaan jälkipolvelle apetta pöytään. Tässä taitteessa on nimittäin yleensä hanskattavana samaan aikaan ulkoilusta väsyneet lapset, riisumiset, pukemiset, vaipattamiset, ruokailut, imetykset sekä kolmen lapsen nukutukset eriaikoihin. Paras palvelus itselle on ollut tehdä tulevan päivän ruoat illalla ennakkoon, senkus ottaa vaan jääkaapista ja lämmittää mikrossa, niin kädet jävät vapaaksi muihin hommiin ja aamupäivän voi muutenkin lieden sijasta käyttää ulkoiluun. Tehdään myös ruokia valmiiksi pakkaseen, sekä isoja kattilallisia keittoja tai vuokaruokia joista riittää pitkään. Työläät ateriat ovat jääneet menusta odottamaan autuaampia aikoja. Ajankäytöllisistä ja eurollisista syistä, viikon menu suunnitellaan myös etukäteen ja kaupassa pyritään käymään vain kerta viikkoon. Siinä kohtaa kun nälkäiset ja väyneet lapset itkevät lahkeessa, on turha miettiä mitä tänään tehdään ruoaksi.

5. Tee valmiiksi kaikki, mikä ikinä on mahdollista
Käytä aikasi viisaasti. Toisiksi paras käytännön teko on valmistella siirtymävaihden välillä seuraavaa siirtoa varten kaikki valmiiksi - näin ennaltaehkäistään monta kulminoitumista. Aamukylvyn aikaan laitetaan ensimmäinen pyykki pyörimään, sipaistaan koti puhtaaksi ja riviin levitetään vaipat ja kolmet vaatteet - siitä kun sitten vaan puet liukuhihnana päälle! Aamupalapiirrettyjen aikana meikataan, etsitään kuravaatteet, tumput, hukatut avaimet, puhelimet ja pakataan hoitolaukun sisältö valmiiksi päivän menoja varten. Valmiiksi etsityt ja jokaista vaatekappaletta myöten riviin levitetyt ulkovaatteetkin helpottavat uloslähtösessiota ainakin puolella tunnilla.

6. Suorita se mitä suoritettavissa on
Kerran kuulin viisaan ohjeen - muista suorittaa ainakin viitenä päivänä viikossa. Ja voi kyllä, meidän päivät ovat aikamoista suorittamista täynnä; rutiinit, ruokailut ja ulkoilut on syytä nakutella kellontarkasti pakettiin. Joka päivä. Tinkimättä. Näin homma rullaa ja pääsee helpommalla. Kyllä se lepohetki sieltä tulee aina toisinaan kun taas suorittamatta jättäminen ainakin kostaantuu asioiden kasaantumisella, pakan leviämisellä ja kiljuvina lapsina lattialla.

7. Lähde ulos
Kotona ainakin tämä meidän jälkikasvu menee virroissaan pitkin seiniä, jonka seurauksena seiniä kiipeää pian myös itse äitikin. Käydään siis ulkona kahdesti päivässä, satoi tai paistoi. Ensimmäistä kertaa elämässäni vaatekaapistani löytyy, sadetakki, kumpparit, toppahousut, talvikengät ja NASTAT. Kunnon varusteissa ulkoilu loskasäässä on huomattavasti mukavampaa ja tuplia on helpompi lykkiä pikkien kera ylämäkeen, kun ei valu niiden painosta alaspäin.

8. Ja pois kotinurkista
Muutoinkin kotoa poistuminen kerhoihin, puistoihin, retkille, treffeille ja kyläilemään on nannaa lapsille, mutta myös voimalataamo äidille. Kotonakyhjöttäminen kuihduttaa ainakin oman menevän luonteeni olemattomiin ja leikkipuistossa tai kahvipöydässä vaihdetut kuulumiset ystävien kanssa lataa ne omatkin akut jaksamaan päivän loppuun. Plussana on myös, että seura käy hyvänä esiliinana omaan vanhemmuuteen, seurassa sitä tulee toimittua monissa tilanteissa mallikkaammin kuin kotona. Tämä on etenkin väsyneiden päivien pelastus. Aikakin kuluu nopeammin.

 9. Pidä kiinni rytmistä
Rutiinit ja rytmit ovat pienten lasten hunajaa. Tutut asiat tuntuvat turvallisilta ja lapsista tuntuu hyvältä voida ennakoida päivien kulkua. Etenkin uhmaikäisten kanssa vääntöä tulee vähemmän, kun he tietävät mitkä asiat tässä perheessä tehdään ilman joustoa - mukinointiyritykset ovat siis turhia.

10. Kun pakka leviää..
Sairastelut ja huonot yöt lapsiperheessä ovat karvas isku vyön alle. Kaikki ylimääräinen haavoittaa tätä arjen herkkää ekosysteemiä niin että homma kaatuu äkkiä nenälleen ja sitä lentää pers eellä puuhun. Tässä vaiheessa on otettava selviytysmoodi päälle, jolloin kaikki turha on jätettävä. Tällöin on resurssoitava omaan jaksamiseen ja laistettava siitä mistä suinkin mahdollista. Piirretyt voivat pelastaa ja valmisruoat helpottaa edes sieltä jostain päästä työmäärää. Pyykkikasojen kannattaa antaa kasvaa ja apukäsien tulla jeesimään, jos suinkin mahdollista.

11. Rajojen tunteminen ei ole heikkoitta, vaan syvää viisautta
..joka palvelee koko perhettä. Oman jakasmisen kanssa ei kannata leikkiä nuoralla, raajarikkona haastavan arjen pyöritys ontuu parhaista yrityksistäkin huolimatta. Myös lasten hyvinvointi lähtee jaksavasta vanhemmasta ja näin on kaikkien etu, että vanhempi osaa tehdä korjausliikkeitä ja kuunnella omaa jaksamistaan. Kaikki apu kannattaa pyytää, sekä ottaa vastaan jo mielellään ennen nuoralta putoamista. Kasaantunut väsymys on vaikeampi selättää, kuin ennaltaehkäistä se. Kantapäänkautta opittu viisaus.

12. Älä odota mitään
Tämä ajatus kuulostaa kyyniseltä, mutta on kuitenkin realismia. Enää en odota, että saan päivältä omaa aikaa - vielä kirpeämmältä tuntuu menetetty haave rauhallisesta kahvihetkestä, jos siihen on ladannut koko päivän paukut. Mikään ei ole äkäisempi kuin äiti joka ei saanutkaan kahviaan. Parempi on siis aina yllättyä iloisesti jos sellainen lottorivi toteutuu, että kaikki nukkuvat kahviaikaan samaan aikaan. Silloin kaivetaan suklaat kätköistä ja oikaistaan sohvalle. Mieluummin odotan omaa aikaa silloin, kun tiedän sen olevan mahdollista.

13. Tuuletu kunnolla
Välillä on hyvä häippäistä hetkeksi ja jättää koti sirkuksineen taakseen. Kunnon lenkki piristää, tai iltateet hyvässä seurassa. Kun kotia ei onnistu elämänmerkeiltään pitämään siistinä, voi siisteydestä ja seesteisyydestä nauttia kahvilassa tai kylässä.

14. Hakeudu äidin seuraan
Kukapa tässä kaaoksessa ymmärtäisi paremmin kuin toinen äiti. Jo toisten arjen näkeminen saati keskustelut lämmittävät sydäntä vanhemmuuden kiemuroiden äärellä.

15. Ole luova
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä kannattaa laittaa itsensä, ongelmanratkaisukykynsä ja luovuutensa likoon. Jokainen päivä tilanteineen saattavat olla selätettävissä luovilla keinoilla. Eilen sain esikoisen lähtöpissalle laulamalla pissalaulun ja lelut siivottiin koreihin siivouskilpailun aikana. Oikeastaan arki on aikamoista taidetta päivästä toiseen, joten ota se luovana haasteena vastaan!