Kahden kaa.

Kaksi lasta ja päivisin yhden äidin yksi syli ja kaksi kättä.

Tuplasti pyykkiä, vaipanvaihtoa ja työtä.

Kaksinkertainen määrä keskeytyneitä hetkiä ja katkenneita yöunia.
Kylmällä aamukahvilla toimiva äiti, ja olemattoman vähän omaa aikaa.
Parisuhteen yhteisen ajan määrästä ei kehtaa edes hetkeen puhua ääneen.
Kuitenkin samalla tuplasti iloa ja onnenhetkiä, nyt voi antaa ja saada rakkautta kaksinverroin.

Kaksinkertainen määrä näitä kultapalleroita, hymyjä, läheisyyttä ja hetkessäelämistä.
Lisää mahdollisuuksia kasvaa ihmisenä ja oppia uutta ja katsella maailmaa lapsen silmin, pienemmän ja hieman isomman pienen.

Moninkertaista onnea kaiken pyörityksen keskellä.

Jos kotiimme on tullut kaksinkertainen määrä hommaa, niin tänne on myös tullut moninkertainen onni. Homma jossain kohtaa vähenee, mutta elettyjen hetkien onni säilyy ja kasvaa.

Takana on kuukauden päivät kotiäidin arkea kahden lapsen kanssa, ja elämä onkin alkanut hienosti rutinoituman ja päivät löytämään omat uomansa.
Tuntuu, että handlaan tämän homman oikeastaan aika kivasti. Yllättävän helposti sujui tämä hyppy syvään veteen, pinnalla ollaan pysytty ja kaikki on mennyt tähänmennessä paremmin kuin mitä odotin. Edellisen vauvavuoden kokemukset pitivät minut hyvinkin varpaillaan kaiken uuden tulevan suhteen, joten olin varautunut vaikka ja mihin, paljon pahempaan rutistukseen.
Kiitos suotuisampien olosuhteiden, tämän vauvavuoden alku näiden kahden kanssa on ollut reilusti helpompaa, mitä se oli esimmäisellä kerralla yhden hankalasta refluksista kärsivän koliikkivauvan kanssa. Vaikka nyt onkin tuplasti sitä pyykkiä, vaipanvaihtoa ja työtä, olemattomalla omalla-ajalla höystettynä, niin silti on ollut helpompaa.

Usein kuulee, että siinä ne kaksi menee missä yksikin. En kuitenkaan allekirjoita sitä alkuunkaan - vaikka nyt onkin ollut helpompaa, yksi lapsi on silti eriasia, kuin kaksi lasta. Kaksi lasta tarkoittaa kaksinkertaista määrää lapsia, eli rehellistä työtä, syöttöjä, vaippoja, siirtymävaiheita, nukkumaanmenoja ja huomionjakamista. Kaikki tehdään tuplasti ja kerrottuna kahdella ja sen tietävät kaikki kahden tai useamman lapsen vanhemmat joiden suusta tulee kokemuksen syvä rintaääni.
Syvä kunnioitus yksinhuoltajia ja monen lapsen vanhempia kohtaan, ajattelen teitä usein.
Ei, kaksi lasta ei todellakaan mene siinä missä yksi menee, mutta silti olen kokenut kahden lapsen äitinäolon helpompana.

Kohdallani on siinämielessä pieni poikkeus, että taaperon ja terveen vauvan kanssa on oikeasti ollutkin helpompaa, kuin yhden tosi kipeän vauvan kanssa. Niin ironista kuin se onkin, niin nukun ja voin paljon paremmin nyt, arki luistaa helpommin ja on aikaa enemmän pitää itsestä huolta - kaikki on rehellisesti niin paljon parempaa ja nautittavampaa, kun elämä ei ole yhtä selviytymistä.
Toisilla kun tämä selviytymistaistelu saattaa alkaa sitten vasta toisella kierroksella, kun olosuhteet saavuttavat next levelin - huollettavia onkin kaksi yhden sijaan ja työtä tuplaten. Arki imaiseekin yhtäkkiä sellaiseen pyöritykseen, että usein kuulee miten jäljelle jäikin lopulta yllättävän uupunut äiti, yhteisen ajanpuutteesta kärsivä parisuhde ja sumuisia muistikuvia. Vähättelemättä tietenkään sitä hyvää ja antoisaa, mitä toinen lapsi on myös tuonut tullessaan. Elämä vaan saa hieman haastetta lisää, thats the deal.

Komppaan siis täysin, että kahden pienen kanssa on ihan eritavalla raskasta ja onhan tämä melkein samaan hengenvetoon aika rumba näin pienellä ikäerolla. Siitähuolimatta tämä menee omalla kohdallani hieman toisinpäin - ensimmäisellä kerralla oli haastavampaa ja tälläkerralla kaikinpuolin helpompaa.

Helpompaa on otollisten olosuhteiden takia myös muistakin syistä.

Tälläkertaa olen valmiiksi jo äiti, olen jo kokenut vauvavuoden, väsymyksen, elämänmuutoksen ja äidiksitulon kasvukivut. Tiedän jo miten vauvaa hoidetaan, minulla on nyt jopa kokemusta pidemmällekkin, uhmaiän kynnykselle. Ymmärrän ja käsitän paljon enemmän, eikä monikaan asia tule yllätyksenä. Ainoa yllätys tosin mikä on kohdallani ollut, on tämä terve ja tyytyväinen vauva, siitä minulla ei ole kokemusta, joten olen välillä ollut ihan hämmentynyt miten terveen vauvan kanssa ollaan. Ei tarvitse kanniskella, ei hyssyttää ja vatkata, ei ajella öisin autolla vauvaa uneen eikä valvoa itseään hulluksitulemisen partaalle. Välillä ressaan onko kaikki hyvin, kun öisin pinnasängystä ei kuulu huutoa puolentunnin välein. Tämä on tosin ollut hyvin tervetullut, voimmaannuttava ja iloinen yllätys, ihanaa saada tällainenkin vauva-aika omien kokemusten aarrearkkuun.

Tämän kahden kuukauden perusteella olen huomannut, että elämässä pureudutaan takaisin ihan ruohonjuuritasolle. Hyvät yöunet, parisuhteeseen panostaminen ja arjen rutiinit ovat kaiken a ja o.

Ylimääräinen jää, mutta sekin on ihan puhdistavaa.

Tekee ihan hyvää ajatella ja arvioida asioita, kuten mihin käytän aikani ja voimani.

Ollaan viimekerrasta viisastuneina ymmärretty, että kannattaa satsata nukkumiseen ja omaan hyvinvointiin sen mitä voi, ja nukkua aina kun siihen siunaantuu mahdollisuus. Illalla ei nipistetä juurikaan omaa aikaa lasten nukkumaanmenosta, koska aamulla pitää ampaista ylös silloin kun ensimmäinen palleroista niin ilmoittaa. Päivät ovat erittäin intensiivisiä, mikä onkin se asia, minkä koen tällähetkellä raskaimpana. Teen kokoajan jotakin, yleensä montaa asiaa samaan aikaan, eikä hengähdystaukoja ole oikeastaan tarjolla. Jos pojat nukkuvat samaan aikaan, on syytä painella itse perästä heti eikä hetkenpäästä, koska milloin tahansa toinen voi herätä. Päivät painetaan aamusta iltaan aikamoisella teholla, lastenhoidon ja kotitöiden lomassa. Ja yölläkin mommy is needed. Sitten taas tulee uusi aamu ja uuden päivän uudet kujeet.
Kahvikuppi käteen ja naama tuultapäin.

Väsyneenä tämä tuntuu tosikin raskaalta, mutta pirteänä lähinnä vain nautin näistä muruista.
Töitä piisaa, mutta tämä on ihanaa.
Aikaa ei meinaa nyt jäädä juuri mihinkään muuhun, mutta sen kyllä jo tiesinkin viimekerran perusteella.

Nyt eletään kuplassa, sisäänpäin, perheelle, lapsille.

Nautitaan näistä hetkistä mitä kuplavuodet, eli ruuhkavuodet pitävät sisällään.

..Nämä kuplavuodet ja tavallinen arkihan ovat lastemme lapsuus. Ja haluan tehdä siitä omalta osaltani niin ihanan, turvallisen ja hyvän, kuin osaan - teen parhaani mihin pystyn.
Nämä ovat tärkeitä vuosia, luodaanhan nyt perustusta sille, mitä lapsemme perheestä, itsestään ja elämästä ajattelevat. Nyt luodaan niitä lapsuuden kultaisia muistoja ja peruspilareita elämään.

 Toisaalta tämä kuplavuosissa eläminen tekee myös meille aikuisille hyvää.
Uskon että tämä kuplassa olemisen aika on meillekin kultaakin kalliimpaa ja vauhdittaaa meidän omaa kasvua ihmisenä ihan huimasti - emmehän voi enää ajatella vahingossakaan vain itseämme. Oikeastaan soisin jonkinlaisen kuplavaiheen jokaiselle. On pakko avartaa ajatteluaan, pakko lakata tuijottamasta omaan napaan. Ja kun lastaan koittaa opettaa, kasvattaa ja ymmärtää, tulee myös tarkasteltua omaa toimintaa. Lapsessa näkee myöskin nopeasti sen, mitä itse on, he ottavat vanhemmilta oppia hyvinkin tehokkaasti.

Ja uskon että kun näiden ruuhkaisimpien vuosien jälkeen elämä lopulta rauhottuu ja päästä tästä kuplasta ulos, olen saanut kasvaa ihmisenä hurjan paljon, ja hurjan lyhyessä ajassa.

On arvokasta saada mahdollisuus olla ajattelematta vain itseään, kun toisten ihmisten läsnäolo meidän elämässä pakottaa meitä kasvamaan ja muuttumaan.

Mutta, miten paljon nämä pienet opettavatkaan puolestaan meitä hyväksynnällään, vilpitömyydellään ja aitoudellaan. Innokkuudellaan, puhtaudellaan ja avoimuudellaan.

Lasten silmät ovat sellainen ikkuna, mistä meidänkin olisi hyvä välillä katsella tätä elämää.
Tuntuu että itsekin alkaa löytämään elämästä taas sen, kyyniseen aikuisuteen kasvamisen myötä kadotetun punaisen langan - tavan elää onnellisena eikä vain tavoitella sitä.

Alan ymmärtämään, että minun ei tulisikaan kasvaa aikuiseksi, vaan enemmän takaisin lapseksi. 

Avoimeksi, hyväksyväksi ja vilpittömäksi.

Onnellisena hetkessä eläjäksi.

Nyt minulla on kaksi hienoa esimerkkiä elämään.

Bumbleride Indie Twin kokemuksia

Raskauden puolivälissä pääsin sukeltamaan taas vaunuviidakon syövereihin.

Miehet kun rupeaa heti hyvän syyn tullen katsomaan parempaa autoa, niin tämä mamma alkaa mahdollisuuden tullen bongailemaan heti uusia kärryjä. Päätettiin heti, että uudet vaunut on asia mistä ei tingitä, koska ne ovat jokapäiväinen työvälineeni kotiäitinä ja minulle on tärkeää, että vaunut helpottavat arkea ja ovat sellaiset mistä pidän. Pohdinkin, että olisiko järkevin hankinta vauvan tuloa ajatellen uudet näppärät yhdistelmät ja seisomalauta taaperolle, vai rehelliset tuplavaunut.

Nyt tuplavaunuelämää onkin takana kohta pari kuukautta ja ajattelin hieman jakaa käyttökokemuksia meidän nappihankinnasta, Bumbleriden Indie Twineistä.

Ensinnäkin meille on heti osoittautunut ehdottoman hyväksi ratkaisuksi, että ostimme tuplat, emmekä menneet yhdistelmä + seisomalauta - kombolla näin pienen taaperon kanssa.

Eläväisen, ja enemmän tai vähemmän uhmaisen taaperon kanssa voisi olla haastavaa, jos häntä ei välillä saisi istumaan kiinni vöihin. Meillä myös nukutaan päiväunet vieläkin vaunuissa parhaiten ja muutenkin on mielestäni kätevää että en ole esikoisen päikkäriaikaan sidottu kotonaoloon, vaan voin laittaa hänetkin nukkumaan rattaisiin.

Kun päädyimme tupliin, seuraavaksi mietin, että hankitaanko päällekkäiset vai rinnakkaiset tuplat. Koska emme asu kaupungissa ja kulje pääsääntöisesti julkisilla, kallistuin rinnakkain istuttavien tuplien kannalle. Emme tarvitse mahdollisimman pieniä ja kompakteja cityvaunuja ja sen sijaan näin hyvänä asiana rinnakkaisissa sen, että ne ovat a) tilavammat ja lapset mahtuvat niihin pitempään b) myös taaperon saa vaunuihin nukkumaan vaaka-asentoon, jolloin voin olla liikenteessä molempien päiväuniaikaan c) ajattelin että rinnakkaisissa lapset luultavasti viihtyvät paremmin, kun toisen ei tarvitse istua alla "piilossa" d) paremmat vaunulenkeillä e) tavarakorin ansiosta mukaan saa enemmän tavaraa.

Rinnakkaisten tuplien vertailussa, mielestäni parhaiksi ehdokkaiksi nousivat, Bugaboo Donkey, Bumbleride Indie Twin, Easywalker Duo Plus ja Mountain Buggy Duet Evo. Bugaboot puolestaan putosivat muihin nähden kaksinkertaisen hintansa puolesta pois ja Bumbleridet keräsivät eniten plussia jäljellejääneiden, suhteellisen samankaltaisten ehdokkien joukosta.



Käyttökokemuksia:

- Sirot, kevyet ja ketterät.
Alkuun olin luulossa, että kaikki tuplavaunut ovat isoja, kankeita ja kömpelöitä valtamerilaivoja, mutta Bumbleridet ovat yllättäneet minut täysin. Ne ovat tupliksi kevyet ja siron kokoiset, sekä kääntyvien etupyörien ansiosta ketterät. Itseasiassa, näillä on helpompi puikkelehtia vaatekaupassakin, kuin meidän edellisillä nelipyöräisillä Teutonian yhdistelmillä. Lähden kaupungillekin mieluummin kahden kanssa tuplilla, kuin matkaratas + kantoliina - kombolla, koska olen huomannut että renkaiden etäisyys pituussuunnassa on merkittävämpi asia ketteryyden kannalta kuin vaunujen leveys. Meidän Britax Mobile -matkiksien renkaiden etäisyys pituussuunnassa on suurempi, kuin Bumbleridien, joten rattaiden kääntymissäde on tuplissa pienempi ja näin koen leveämmät tuplat ketterimmiksi, kuin kapeat matkarattaat. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun tekee vaunuhankintaa. Ja vaikka nämä ovat tupliksi kevyet, niin ovathan nämä aika raskaat ylämäkeen työntäessä, rattaiden oma 15kg paino + lapset ja tavarat.

- Pieni koko

Bumbleridet ovat tupliksi kapeat, mikä oli myös tärkeä pointti päätyessämme Bumblerideihin. Vaunut ovat 76 cm leveät, mikä on myös pyörätuolistandardi, jolloin vaunujen maksimileveys ei ylitä pyörätuolin leveyttä, jonka ansiosta olen mahtunut vaunujen kanssa lähes kaikista ovista. Hyvää on myös se, että vaunujen rengastenvälinen etäisyys leveyssuunnassa, ei ole suurempi, kuin mitä niiden päällä oleva istuinosa, niinkuin useimmissa vaunuissa tuppaa olemaan. On helppo kulkea vaunujen kanssa, jotka ovat ylhäältä alas renkaisiin saakka "yhtä leveät", eikä kulku tökkää siihen että vaunut jäävät kinnaamaan oviaukkoihin ja kauppojen hyllyihin renkaista.
Vaunut ovat myös helppo kasata, mutta kovin pieneen tilaan ne eivät kasattuna mene. Kuljetamme vaunuja kohtalaisen usein autossa ja ainakin farmariin ne mahtuvat hyvin, jopa matkatavaroillekin jää reilusti tilaa.

- Kulkevat hyvin

Jousituksen ja neljän ison ilmakumirenkaan ansiosta vaunut kulkevat joka paikassa, ne rullaavat hyvin asfaltilla ja ovat näppärät ketteryydensä ansiosta myös kaupungissa, mutta kulkevat hienosti myös hiekkateillä ja hankalammassakin maastossa. Olen vaunuillut jopa metsässä, eivätkä juuret ja epätasainen alusta tuottaneet mitään ongelmaa. Pitkillä vaunulenkeillä on kätevää että etupyörät saa myös helposti lukittua, koska ilman lukitusta etupyörät alkavat juostessa väpättämään. Säädeltävän työntöaisan ansiosta työntökorkeuden voi säätää erikokoisille työntäjille.

- Näppärä istuinosa

 Näissä vaunuissa on ehdottomasti plussaa, että näihin saa vauvalle kovan erilliseen vaunukopan, jonka saa työntäjään päin. Minulle tämä kova vaunukoppa ja näköyhteys vauvaan on tärkeä plussa. Vaunukoppa on helppo irrottaa ja laittaa takaisin, jolloin nukkuvaa vauvaa on helppo siirtää ulkoa sisäsälle ja päinvastoin. Kova koppa toimii meillä myös reissuilla vauvan matkasänkynä. Vaunukoppa on kuitenkin sen verran kapea, että vauva ei siinä aivan hirveän pitkään mene, etenkään jos vaunuvaihe osuu talveen, jolloin koppaan pitää mahtua myös lämpöpussi ja toppavaatteet.

Ratasosan istuinkankaat voi jättää kopan alle, mutta itse koin että puhtaanapidon ja ulkonäön kannalta oli kivempi irroittaa ne toiseltapuolelta vaunukoppavaiheen ajaksi. Kankaat oli helppo irroittaa, jolloin ne ovat myös helppo tarvittaessa pestä koneessa.

Itse pidän koppaa oikealla puolella, jolloin minusta vauvaa on helpompi hoitaa.

Ratasosa on näppärä ja pidän siitä että selkänojaa voi säätää portaattomasti ja siitä, että sen saa myös täysin istuvaan ja täysin vaakaan asentoon. 

Ratasosassa on viisipistevaljaat, joita on helppo säätää ja jotka toimivat yksinkertaisella periaatteella.

Ratasosassa on myös etukaari, josta tosin puuttuu haararemmi minkä takia meillä taapero pääsee turhan helposti pois. Jalkatuet ovat säädeltävät, mutta niitä ei saa täysin alas mikä tuo hitusen miinusta. Rattaiden kuomut ovat tilavat ja ne saa tarpeeksi alas, jolloin ne suojaavat hyvin auringolta ja tuulelta.

-Suuri tavaratila
Etenkin kahden lapsen kanssa liikkuessa, tavaraa on vääjäämättä aika paljon mukana. Tavaratila vaunujen alla on todella iso, mutta aukko josta tavarat sujautetaan tavaratilaan on hieman ahdas. Pari ruokaostoskassillista mahtuu kyytiin, mutta ne pitää vähän taiteilla sisään tavarakorin aukosta.

-Ulkonäkö
Ulkonäköasiat on aina vähän makuasioita, mutta minusta nämä tuplat ovat yksinkertaiset ja kivannäköiset. En pidä kauheasti useimpien tuplien ulkonäöstä, mutta nämä miellyttävät kovastikin omaa silmääni. Kuoseissa on tosin vain muutama värivaihtoehto, mikä on vähän tylsää, mutta ainahan tekstiileillä voi luoda piristystä.

-Lisäosat

Vaunuihin saa helposti kiinni naksauttamalla monet yleisemmät turvakaukalot. Rattaiden omaa isoa sadesuojaa en ostanut, koska se on paksua läpinäkyvää muovia ja vie hirmuisen ison tilan ja hankintalistalla olisikin nyt jotkut erilliset, helpostikuljetettavat ja pieneen tilaan menevät tavalliset vaunun sadesuojat.

Kaikenkaikkiaan olemme kumpikin oltu todella tyytyväisiä meidän tuplavalintaan ja voin erittäin lämpimästi suositella näitä muillekkin. Nämä ovat olleet todellinen arjenpelastus ja mulla ei ole näistä tähänmennessä oikeastaan mitään huonoa sanottavaa. Pieniä miinuksia toki löytyy, mutta ne ovat vain pieniä parannusehdotuksia. On toki paljon hyviä vaunuja olemassa, mutta näissä Bumblerideissa on paljon juuri niitä piirteitä, mitä monet tupliltaan hakevat ja omassa vertailussa nämä tuplat saivat eniten plussia, koon, keveyden, käytännöllisyyden ja muiden yksityiskohtien puolesta. Minulle välillä tulee kysymyksiä meidän tuplista, joten toivottavasti näistä käyttökokemuksista olisi jollekin hyötyä vaunuhankintojen äärellä.

IISAK

Iisakin nimivalinta oli tosi selvä homma, vaikka me ei koskaan aiemmin osattu tulla kuvitelleeksikaan kyseistä nimeä meidän pojalle.
 Itseasiassa, emme olleet edes törmänneet koko nimeen edes silloin kun mietimme Eevertin nimeä.
Enkä myöskään ollut törmännyt nimeen sitä ennenkään.
Nimen takana onkin hauska pieni tarina, joten haluan kertoa, miten toisesta pojastamme tuli juuri Iisak.

Kun kuulimme odottavani toista poikaa, aloimme heti miettimään hänelle nimeä. Meiltä oli jäänyt Eevertin ajoilta yksi hyvä ja potentiaalinen nimikandidaatti jemmaan mahdolliselle pikkuveikalle, mutta se ei kuitenkaan tuntunut tälläkertaa nappinimeltä. Toivoimmekin, että tulisi vielä vastaan joku toinen, josta olisimme enemmän innoissamme, mutta ajattelin silti epäluuloisena että uutta nimeä tuskin voisi tulla enää vastaan, koska olimme jo kerran olleet vaikean nimivalinnan edessä ja kaikki meidän makuun sopivat poikiennimet nostettiin varmasti jo silloin pöydälle. Viimekerralla kun kuitenkin selattiin läpi nimikirja jos toinenkin, netin keskustelupalstoja, puhumattakaan vuosien pohjatyöstä mitä omista lapsista haaveilleena olin jo nimien suhteen tehnyt.

..Kuitenkin talvella, kun asuimme vielä vanhassa kodissa, rukoilimme yhdessä Laurin kanssa että Jumala johdattaisi meitä masussa kasvavan vauvan nimivalinnassa. Rukoilemme usein, että Jumala johdattaisi meidän elämää, koska Hänellä on meitä varten hyvät ja viisaat suunnitelmat. Tälläkertaa sitten rukoiltiin niinkin hassua pientä asiaa, että löytäisimme vauvalle hyvän nimen. Sellaisen nimen, joka olisi merkitykselinen juuri tälle pojalle, ei kovin yleinen, lisäksi sopivasti meidän makuun miehekäs ja mistä me olisimme erityisen innoissamme.
Yhden kerran rukoiltiin näin, ja unohdettiin koko asia.

Erään kerran, kun alkukeväästä pohdin taas pojan nimeä, mieleeni tuli Iisak. En muista missä hetkessä nimi tuli mieleeni, mutta sen muistan että se tuli mieleeni ihan kirkkaana ja selkeänä, vaikka en ollut ikinä osannut tulla ajatelleeksikaan kyseistä nimeä.
Iisak - jäin mutustelemaan asiaa.

Aikani asiaa mietittyäni ajattelin, että tämähän on sitä parempi, mitä enemmän tätä mutustelen. Nimihän on itseasiassa juuri sellainen, joka täyttää kriteerit ja mistä me tykätään. Muutaman viikon pidin nimen omana tietonani, jonka jälkeen ehdotin sitä varovasti Laurillekin. Hän oli samoilla linjoilla kanssani ja alettiin ihan innostua, josko tämä olisikin meidän pojan nimi.

Viikko vauvan syntymän jälkeen, tuli Eevertin kummi kylään.
Hän kysyikin, että joko me ollaan päätetty nimi pikkuiselle ja kerroin, että arvotaan tässä kahden nimen välillä. Kerroin Annalle, että ollaan mietitty hänellekin tuttua Eevertin aikaista vaihtoehtoa, mutta on meille tullut nyt yksi toinenkin nimi tähän vahvaksi ehdokkaaksi. Kyseisestä nimestä ei olla kylläkään kenellekään puhuttu, mutta halutaan ehkä tämä nimi pojalle antaa.
Siinä sitten jo kerroinkin, että ollaan mietitty nimeksi Iisakia.
Jännitin vähän Annan reaktiota - onko nimi hänestä hitti vai huti.
En ollut tosiaan koskaan aiemmin keskustellut tästä nimestä kenenkään kanssa, en edes Annan, joka tietää nimimakuni jo pitkältä ajalta. Hänen kanssaan ollaan jo pikkutytöistä lähtien pohdittu mitä nimiä haluttaisiin omille lapsillemme joskus antaa, eikä Iisak ollut koskaan vilahtanut listallani.
Anna ei meinannutkaan saada aluksi sanaa suustaan, kunnes sanoikin kyyneleet silmissä, että oli vain odottanut että päästän suustani juuri kyseisen nimen.
Hän kertoi, että muutama viikko sitten töissä siivotessaan, hänelle oli yks kaks tullut aivan kirkkaana mieleen, että meidän pojasta tulee Iisak, mitä hän oli hieman ihmetellyt, sillä myöskään Anna ei ollut omalla tahollaan ajatellutkaan tuota nimeä koskaan. Kumpikaan meistä ei edes tunne ketään Iisakia, saati sitten että olisimme koskaan keskenämme nimestä puhuneet.
  Anna oli sitten ajatellut asiasta, että ei puhu tästä nimestä mulle mitään ellen itse ota sitä puheeksi - kunnes sitten otinkin.
Tuntui kyllä tosi vahvasti siltä, että meidän pojasta tulee tosiaan Iisak.
Ja miten siisti pikkumuistutus tämä oli myös siitä, jälleen kerran, että Jumala kyllä kuulee meidän pienenkin rukouksen. Jopa itse olin unohtanut koko asian, mutta Hän ei ollut unohtanut. Me pyydettin nimeä, ja sellainen nyt saatiin muistutuksena siitä, että Jumala kuulee ja johdattaa meidän elämää, näinkin pientä yksityiskohtaa myöten.
Ollaan kyllä tosi innoissamme, Eevert ja Iisak.
Saatiin mieluinen nimi, jolla on merkitys, joka ei ole yleinen, joka on meidän makuun sopivan miehekäs ja josta me ollaan ennenkaikkea innoissamme!

Tässä vielä kuvasatoa pienen Iisakin juhlista.

Ihana kuukausi.

Koliikin pitäisi kaiken järjen mukaan olla jo vauhdissa täyttä häkää. Neuvolassa uusi terveydenhoitajamme lupaili näin hymyssä suin, ja koitti vakuuttaa tälle epäluuloistakin epäluuloisemmalle mammalle, että onnea, olette tainneet saada melkoisen tyytyväisen vauvan.
Olin juuri vastannut hänen kysymyksiinsä, että "ei, ei vauva puklaile.. eikä ole iltaitkuja, eikä juurikaan edes kitise, ja ei, ei itke yhtäjaksoisesti tuntia pitempään.. oikeastaan yleensä kun ei itke ollenkaan" Ja joka kohdan perään lisättyäni sanan toistaiseksi, havahduin itsekin, että ehkä tässä ei enää tarvitse olla varpaillaan odottaen kauhusta kankeana, että milloinka se muutaman kuukauden huuto sitten alkaa. Ehkä jo pikkuhiljaa rohkenen sanoa ääneen sen havainnon, mikä on vain päivä päivältä tullut ilmeisemmäksi - meillä taitaa tosiaan olla melkoisen tyytyväinen vauva talossa. Koliikki ei tullutkaan kylään tällä kertaa.
Isommilta itkuisuuksilta ollaan siis vältytty, eikä yön pitkät tunnit ole kuluneet väsyhuuruisessa vauvan huutokanniskelussa. Öisin olemme saaneet nukkua, pienen tissitteijän vierailtua vierelläni maksimiissaan muutaman kerran tankkaamassa. Vauva siis syö ja nukkuu ja tuumailee, kuten terveen vauvan pitääkin.
Olemme niin ihmeissämme, että kotona on näin seesteistä ja iloista - ensimmäinen kuukausi nelihenkisenä perheen on siis takanapäin, ja se on mennyt tosi hyvin.

..Kuten ehkä huomaa, niin me olimme varautuneet pahimpaan, siihen, että vauvan synnyttyä elämä on kuin pommin jäljiltä. Hätäisiä vessareissuja, öisin läpsystävaihto vauvan kanniskelua, itkua, hyssyttelyä, likaisia vaatteita, järkyttävää univelkaa.. Eikä tarvitse varmaan sanoa että ollaan aivan äimänä, että tälläistäkö tämä voi olla. Tai tälläistäkö tämä normaalisti vauvan kanssa on, tämä on niin eri kun vauva itkee korkeintaan nälkää ja paria pierua. 
Meidän ihana kuukausi on ollut aivan vastakohta Eevertin vauvavuoden vaikealle alulle. Tämä on täysin toisenlaista kun refluksin kanssa kamppailu ja kipeän vauvan hoito.

Minäkin olen saanut jokapäivä syötyä, tehtyä ruokaakin, käytyä suihkussa, meikattua, ollaan käyty kylässä, kaupungilla..
Kertakaikkiaan miten ihanaa.

Tämän kuluneen kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua vaikka mitä ja takana on niin monia juttuja joista olisi ollut kirjoittamisen aihetta, mutta annoin nyt kuitenkin aikani tämän kaiken uuden äärelle.
Nyt on mukavaa palata päivittelemään tiiviimmin mitä tänne meidän vauvalandiaan kuuluu, joten kerrompa siis ensin hieman takautuvasti, mitä kulunut toukokuu on pitänytkään sisällään.

- Lauri piti vauvan synnyttyä pienen "isyyslomansa", eli oli enemmän kotona samalla kun taputteli viimeset kouluhommansa tältä vuodelta kasaan. Oli kyllä huikeaa että meillä oli täällä isimies apuna niin että saatiin homma pyörimään kahden lapsen kanssa ja sain rauhassa palautua lopputurnauksesta, ennenkuin Lauri sitten viimeviikolla aloitti työt. Vaikka synnytys meni hyvin ja muutenkin kaikki meni hienosti, niin kyllä aikamoinen väsymysaalto pukkasi jossainvaiheessa siitä huolimatta. Hetken jo ehdin säikähtää sitä, kuinka väsyneeksi itseni tunsinkaan, mutta nyt kun oon saanut nukkua ja huilata enemmän, niin huomaa että se ei johdukkaan siitä että arki lasten kanssa olisi niin ylivoimaisen väsyttävää, vaan siitä, että oon kuitenkin kropallanikin aikamoisen urakan tässä kuukausien mittaan tehnyt ja kaikki tuo, sekä loppuraskauden unettomuus kostautui sitten lopulta.



- Paljon kuluneen kuukauden aikana nähtiin tuttuja, jotka halusivat tulla nuuhkuttelemaan uutta tulokasta. Virkistävää itsellekin nähdä niin paljon kaikkia ihania ihmisiä, sekä itsekkin käydä ihmisten ilmoilla. Myös hyvä ystäväni tuli Helsingistä saakka meitä yhdeksi viikonlopuksi moikkaamaan, ja oma perheenikin tuli pitkän matkan takaa täällä vartavasten piipahtamaan.

- Jääkaappi täyttyi vierailuiden myötä herkuista ja ehdin murehtia että keräänkö raskauskiloja raskauden jälkeenkin.
Onneksi kaikesta huolimatta kiloja on karissut yli kymmenkunta imetyksen myötä ja muhkeat muodot alkavat hiljalleen lipua pienen vauvan poskien täytteeksi.





 -  Äitienpäiväviikonloppu vietettiin mun porukoilla. 250km reissu taittui kumpaankin suuntaan oikein hienosti, Eevert tykkää matkustaa autossa ihastellen ohiajavia autoja ja vauvankaan takia ei tarvinnut pysähtyä kuin kerran niskakakkoja operoimaan. Samalla reissulla herkuteltiin koko sakki ABC:lla hamppariaterialla.

- Äitienpäiväaamuna sain nukkua pitkään ja sain syödä hyvän aamupalan kakkukahveineen.
Sen isommin ei sitten juhlistettukaan, koska viikkoa aikasemmin oli mun 24-vuotissynttärit ja siitä viikkoa aiemmin syntyikin vauva. En olettanut saavani kolmantena viikonloppuna peräkäin kukkapuskaa, mutta sain sen sijaan miesväen ehkä vähän läpinäkyvän hätäisesti askarteleman "ainiin nyt pitäis kai olla kukkia, lahja tai jotain.."sympaattisen onnittelukortin "kevätkukkia äidille", heh.
Äitienpäivänkunniaksi olisin myös kovasti halunnut ehtiä postaamaan ajatuksia äitiydestä, mutta en kuitenkaan saanut järjestymään sille aikaa, joten tässä linkki viimeäitien päivän tekstiin, sopii niin hyvin tämänkin äitienpäivänä koettuihin fiiliksiin tuoreena kahden pojan äitinä.




- Ehdin myös miettiä tulevaisuutta ja opiskeluasioita. Hain nimittäin viimehetkellä kouluun keväällä, mutta loppujenlopuksi skippasin pääsykokeen, koska en tässä tilanteessa ehtinytkään siihen tarpeeksi hyvin valmistautua. Tämä harmitti hetkisen, mutta ei kuitenkaan vaikuta mihinkään sen enempää, koska tulevan vuoden olen kuitenkin poikien kanssa kotona. Katsotaan siis ensi keväänä asiaa uudestaan.

- Ollaan tavallisina päivinä tehty asioita mitä mihin on ollut jaksamista ja intoa. Ollaan laitettu terassia kesäkuntoon, ulkoiltu paljon ja tehty retkiä yhdessä lähiseuduille. Täältä löytyy ranta, parikin laavua, leikkipuistoja, pururata, sun muuta mukavaa minne on ollut kiva suunnata tuplavaunujen kokka.




 

- Viimeviikolla Lauri palasi töiden pariin, eli ruohonleikkurin äärelle, joten kauan odottamani hetki koitti - tulevat kuukaudet vietän kolmisteen poikien kanssa.
Rehellisesti sanottuna jännitin tätä siirtymävaihetta todella paljon ja sitä mitä muutos tuo tullessaan.
Ehkä mulla on jäänyt Eevertin vauvavuodensta sellanen tutina polviin, että mietin paljon etukäteen miten handlaan sekä vauvan, että huomiota kaipaavan vilperin taaperon.
Nyt kuitenkin kun vauva on näinkin tyytyväinen, kaikki on mennyt ihmeen hienosti.
Jokaisessa päivässä on ollut "ne hetkensä", kun molemmat tarvitsevat äitiä samaan aikaan, mutta ihmeen luonnollisesti tämä kaikki sittenkin sujuu.
Oma-aika on kutistunut minimistä olemattomiin, mutta ei siinä mitään. Juon aamukahvini hiekkalaatikolla, ja syön silloin kun kerkeän.





- Nimiäisiä juhlittiin viime sunnuntaina ja mennyt viikko kuluikin juhlien alla harrastaen kotiäidin multitasking taitoja: imetystä, siivousta, ruuanlaittoa, syömistä, leipomista, esikoisen viihdyttämistä - tai näitä kaikkia samaan aikaan.

Välillä otti vähän enemmänkin tiukille, mutta siitä selvittiin ja saimme vaivannäön palkinnoksi viettää ihanat, pikkuiset juhlat perheväen kesken meidän Iisak-pojan kunniaksi.
Viikonlopussa oli juhlantuntua enemmänkin, kun edellisenä päivänä kiskaistiin juhlatamineet päälle ja kierrettiin myös parit valmistujaisetkin.

- Nimiäiset olivat meidännäköiset ja sellaiset, mitä toivoimmekin. Juhlat vietettiin kotonamme alkaen ruokailulla, jonka jälkeen oli siunaaminen ja nimen julkistaminen. Lauri kertoi myös hieman nimestä ja siskoni, sekä Eevertin kummi, lauloivat kumpikin yhden laulun.
Tämän ihanan ja kauniin siunaushetken jälkeen, tarjoiltiin kakkukahvit ja vietettiin aikaa juhlaporukalla pientä Iisakia ihastellen.

..Kaikenkaikkiaan, viimeviikot ovat olleet oikeata hetkessä elämistä. Tiedän, että nämä ovat juuri niitä päivä, joita tulee myöhemmin ikävä ja haluan elää ne ihan täysin siemauksin. Vähän väliä todetaan Laurin kanssa toisillemme, kuinka ihanaa on että meillä on nämä pienet pojat ja kuinka tyytyväisiä olemme työmme tulokeen - kahteen hienoon poikaan, heistä on meille niin suuri ilo. Parasta fiilistellä Eevertin hassuja lausahduksia, seurailla hänen oivalluksiaan ja oppimistaan ja on ollut ihana onni nukkua vastasyntynyt nyytti masun päällä - ilman kiireen häivää minnekkään. Olla vaan ja nauttia.