Hän on täällä !

Eilenaamulla rv 40+2, 26.4 klo 7.00 syntyi vihdoin meidän toinen ihana pieni poika ♡
3920g / 51cm täyttä rakkautta.

Synnytys käynnistyi lauantaina päivällä epäsäännöllisillä kipeähköillä supistuksilla ilman mitään ennakkomerkkejä. Illalla supistusten hieman kipeentyessä ja säännöllistyessä aloin aavistelemaan että lähtö saattaisi tulla yönmittaan, kuten tulikin !

Synnytys meni oikein hyvin ja oli tosi ihana! Sinänsä se ei mikää superhelppo ollut, mutta kaikki meni hienosti ja oli hyvä ja ihana kokemus.

..nyt ollaan osastolla ja eilinen meni vauvaa ihastellessa. Hän on niin pieni sulonen ja rakas!! Ollaa nii onnellisia ja meillä on kaikki nii hyvin. Nyt meillä on kaksi ihanaa ja huikeaa poikaa! ♡♡

Palaan myöhemmin !

rv 40

Viimesiä viedään, the day koittaisi tällä viikolla, vaan ei näytä vauvalla olevan mikään hoppu.

Lupaavat merkit viikko sitten ovat historiaa ja olo on ihan liian hyvä siihen nähden että tässä odoteltaisiin vain synnytyksen käynnistymistä. Mikään ei tunnu viittaavan siihen toistaseksi, että meille olis pienokainen saapumassa päivänä minä hyvänsä.

Toki ei voi koiskaan tietää, milloin lähtö tulee.

Jännä nähdä tuoko tuleva viikko mitään tullessaan.

..aletaan olla todella intopiukeana!

Päivät on toistaneet aika paljon samaa kaavaa. Kolmatta viikkoa oon poikkeuksetta valvonut öisin kaiken tiheän heräilyn lisäksi ja täytyy myöntää, että oon kyllä ollut todella väsynyt viimeaikoina. Herään öisin siinä kahden maissa ja uni tulee uudestaan vasta kuuden pintaan, jonka jälkeen saan lopulta nukuttua tunnin tai pari. Melko olemattomilla yöunilla pitää päivistä selvitä. Onneksi Lauri on antanut mun nukkua sitten päikkärit aamupäivästä ja lähtenyt pojun kanssa ulkoilemaan säällä kuin säällä, ellei hänellä ole ollut koulua. Usein kömmitään Eevertin kanssa vielä kaksin nukkumaan päikyt hänenkin päikkäriaikaan. Loppupäivä sitten touhutaan enemmän tai vähemmän kaikenlaista aikamme kuluksi. Ulkoillaan, käydään lenkillä, kaupungilla tai nähdään ystäviä. Välillä on energisempiä päivä itsellä, mutta yhä enemmän on niitä päiviä etten jaksa tehdä oikein mitään ja haluaisin vaan käpertyä kotonaoleiluun. Ollaan kuitenkin koitettu olla jokapäivä vähän ihmisten ilmoilla ettei tämä touhu mene pelkäksi neljänseinän sisällä jumittamiseksi ja ihan mukavia meidän päivät on tässä kuitenkin olleetkin - kaikesta väsymyksestä huolimatta.

Huomaan myös että alkaa olemaan tunteet ja purkaukset aika herkässä. Välillä pursuan energiaa ja intoa, toisessa hetkessä sitten oon ihan kärttynien, maanimyynyt ja väsynyt. Tuntuu kyllä että vedellään ihan viimesiä raskauden suhteen ja on myös vaadittu tuolta mieheltäkin joustoa ja sormien läpi katsomista, jos olen tehnyt jostain arkisesta typerästä jutusta hormoonipäissäni suurenkin numeron.

..Kaikenkaikkiaan, odottavaisin mielin tässä nyt ollaan, kun ei ihan kauheasti muuta nyt osaa aatella kuin sitä että vauva syntyy kohta. Ajankulku on hidasta ja odottajan päivät tuntuu pitkältä.

Mutta aivan pian meitä on neljä, loppurutistus enää.
Onneksi tuo yksi pieni töhöttäjä pitää äidin kiireisenä ja ajatukset sopivasti muualla.


 
Kuvat: Minttu Saarni

Kevätkuulumisia rv 39

Takana on ihana aurinkoinen viikonloppu, joka vietettiin lähinnä oman perheen kesken nauttien lämpöisestä kevätsäästä. Lauri on ollut nyt paljon kotona opiskelukiireiden vähetessä ja on ollut ihan parasta olla enemmän yhdessä. Tämä muutos tuli niin hyvään aikaan, koska alan olla muutenkin jo aika finaalissa tämän raskauden suhteen, joten on hyvä että voi jakaa arkijuttuja enemmän toisen kanssa eikä raataa itseään ihan piippuun. Yöt kuitenkin tuppaa olemaan mulla niin heikkoja, että joka päivä on tarvinnut nukkua yöllä valvottuja tunteja takasin.

Jokapäivälle on koitettu keksiä jotain tekemistä, ja ollaan mm ulkoiltu, nähty usein ystäviä, käyty kaupungilla kahvittelemassa ja lenkkeilty paljon, vauvanhäätöaikeet tottakai taka-ajatuksena.

Ollaan vaan koitettu nauttia näistä rauhallisista yhteisistä päivistä ja samalla saada aika kulumaan nopeammin, ettei homma mene vaan pelkäksi vauvanodotteluksi neljän seinän sisällä.

Ensiviikolla on laskettuaika!

 

Lauantaina meillä oli kiva päivä. Ei tavallaan ihmeellinen, mutta justiin niin ihana.

Aamulla herättiin hyvin mielin ja siivoilin kotia kuntoon, syötiin ihana aamupala ja hilpastiin pihalle koko sakki. Täällä on niin paljon kaikkia kivoja paikkoja mihin mennä ja mitä tehdä. Saatiin aika kulumaan koko aamupäivä ulkona. Mun perhe tuli lounaalle ohikulkumatkallaan, jonka jälkeen lähdettiin Eevertin päikkäreillä kaupungilla käymään. Käytiin ostamassa muutamat vauvanjutut ja mentiin kaikessa rauhassa kaffeelle kahestaan. 

Kaupunkireissun jälkeen tultiin tekemään kotiin eväät ja lähdettiin vielä kevätretkelle ottamaan kaikki irti loppupäivän ihanasta säästä.

Eevert alkaa olla niin parhaassa iässä kun voidaan tehdä kaikkea mukavaa yhdessä.

Illalla kotona sitten pistettiin sauna vielä kuumaks ja otettiin rennosti koko porukka.

Ei sen ihmeellisempää, mutta voi onni - oma perhe <3

Vielä kun saadaan pikkuveikkakin messiin !

rv 39

Pikaiset päivitykset raskauskuulumisiinkin,

viime perjantaina mulla oli aika äippäpolille vauvan painokontrolliin.

Poju ei kasva missään ihan pikkukirpun lukemissa, painoa oli hällä jo n.3600g / rv 38+0.

Arvioitu paino lasketulle on siis n.4kg, eli aika samoissa mennään kun Eevertin kanssa.

Onneksi ei kuitenkaan mikään ihan huikeen iso toi painoarvio ollut vielä.

Muuten kaikki oli kunnossa, vauva tosin ei oo laskeutunut eikä kiinnittynyt, mikä on normaalia kuulemma uudelleensynnyttäjälle. Harmi silti siinä mielessä, että vauva pääsee edelleen pyörimään mahassa aikalailla, mikä vähän itseäni jännittää. Viimepäivinä oma tuntuma varovasti kuitenkin sanois että poju ois saattanutkin lasketutua lääkärin jälkeen alemmas. Ultrassa kuitenkin näkyi että hän oli nyt pääalaspäin edelleen mikä on pääasia. Josko voltit ois heitetty ja tämä suunta pysyisi loppuun saakka.

Jotakin edistystä kohdunsuullakin oli tapahtunut ja muitakin merkkejä lähestyvästä synnytyksestä on ollut viimepäivinä ilmassa. Jea. Toki tuosta sitten tiedä, että enteileekö pikaista lähtöä kuitenkaan. Voi mennä pitkänkin aikaa, kuten Eevertistä. Seuraavan ajan sain pari päivää lasketun jälkeen, jossa sitten mahdollisesti lähetään jokatapauksessa käynnistämään synnytys koon takia, jos ei oo ennen sitä vauva jo saapunut maailmaan.

Mutta katsotaan päivä kerrallaan mitä tapahtuu.
Oisin jo niin valmiina tositoimiin!

 

Vaikka välillä on haastavaa elää pikkulapsiarkea opiskelijaperheessä, niin hyvänä puolena on ehdottomasti se, että pystytään toisinaan olemaan aika paljon yhdessä, kuten nyt.

Ollut ihanaa nähdä miten Eevertkin on nauttinut siitä että isi on taas ollut enemmän messissä.

Mekin ollaan nautittu täysin siemauksin meidän kasvavasta pikkumiehestä uusine hauskoine juttuineen.

Eevert täytti juuri 1v 8kk ja kasvua tapahtuu kokoajan ihan silmissä.

Meillä asuu pieni omatahtoinen poika, joka iloisesti puhua tilpattaa jatkuvalla syötöllä, leikkii pikkuautoillaan, lukee kirjoja ja haluaa juosta karkuun.

Puhuminen on ehkä isoin juttu mikä on aika pienessä ajassa tapahtunut. Sanoja tulee jokapäivä hurjaa vauhtia ja poju on alkanut puhumaan kokonaisia, useampisanaisiakin lauseita.

 Eevertin lempileikit on edelleen palloilu ja sitten viimeaikaisimpana ihastuksena autot.

Suunnaton rakkaus on iskenyt autoihin ja autoleikkeihin. Pikkuautoja järjestellään riviin, laitetaan laskemaan mäestä ja otetaan mukaan jokapaikaan. Pihallakin kävelylenkit saa pysäyksen jokaisen nelipyöräisen ajaessa ohi. Autoista pitää kertoa malli, merkki, sekä väri.

Äitikin on alkanut oppia.

Iso juttu myös on se, että Eevert on alkanut syömään itse ja olemaan muutenkin omatoimisempi.

 Puhumattakaan siitä, miten siistiä on se, että miten hän oppi syömään.
Eevertille tehtiin viimekuussa maitoaltistus, jossa ei ilmennytkään enää mitään maitoallergian oireita. Meidän suurensuureksi ihmeeksi! 

Jätettiin apteekin korvikemaito pois, jolloin ruokahalu on huomattavasti kasvanut, kun masu ei tulekkaan enää täyteen vain maidosta.

Eevert on siis saanut syödä nyt ihan tavallista ruokaa, meidän kanssa ihan samaa.

Ja voi kuinka banaanijugurtti on suuri herkku.

Sitä poika syö niin suurella antaumuksella että on oppinut syömään itse lusikalla siinä sivussa.

Nyt hän lapioi suuhunsa kaikki muutkin ruuat ihan itse ja me fiilistellään.

Suunnattoman iso apu meille tämä pieni omatoimisuuden askel.

 Eevertillä on myös uskomaton mielenkiinto numeroihin, kirjaimiin, lukemiseen ja laskemiseen.

Hän osaa laskea yhdestä kymmeneen ja tunnistaa numerot. Samoin lähes kaikki kirjaimet.

Hän osaa bongata ne myös ihan jokapaikasta, ja niitä sitten ydessä toisellaan, auton rekisterikilvestä, kirjoista, postista, vaatteista, tietokoneen näppäimistöltä...kaikkialta.

Niitä hän sitten hokee, lukee ja koittaa tavata.

Hän myös laskee kaikkia asioita, "kakki autoa, neejä palloa, neejä titiä (kiveä).."

Tullut ehkä hieman (matematiikanopettaja) isäänsä tässä suhteessa. 

Laurikin pienenä laskenut kaikki mahdolliset asiat..

Hauska piirre.

 Mutta ihanaa ja elämäärikastuttavaa on, että kotona on tuommoinen pieni iloinen naureskelija ja räkättävä riekkuja. Tuo elämää ja iloa kyllä meidän päiviin ihan jatkuvasti jutuillaan ja kujeillaan.

On söpöä miten meidän kotoa saattaa löytyä tyynynalta nykyään aarteita, pari pikkuautoa, keppi ja kiviä.

Tai että aamulla herää siihen että kuuluu askeleet "ääitii ja itiii" ja saadaan viereemme pieni uninen poika joka haluaa köllötellä kaikessa rauhassa meidän kainalossa.
Yhtä huono herääjä kuin isikin.

Pikkunen poika, jolla on oma tahto ja omat jutut.
Ei meillä ennen kukaan ole alahuuli väpättäen pyytänyt sadattamiljoonatta kertaa jääkaapista "nanna mau" ja me selitetty yhtämonetta kertaa ettei kokoajan voida sulle antaa mehua. Tai että miten itekin ulkona ollessa huomaa kaikki elämän pienimmätkin jutut, kävyt, havunneulaset, madot sun muut pienen ihmisen jäädessä niitä ihmettelemään.

 

..Tosi paljon lapsi näkee ja kokee sellaista mitä aikuinen ei ehdi tai enää osaa nähdä.

Välillä olisi kivempi tehdä vähän nopeampiakin kävelylenkkjä ilman joka madon kohdalle pysähtymistä, mutta jotain siitä on saanut oppia. Hetkessä elämistä.

Ei me tarvita loppujenlopuksi tosi suuria asioita meidän elämään, jotka saisi meidät onnellisiksi tai iloisiksi. "Sitten kun päästään kesälomareissulle, sitten kun oon pudottanut mun painoa, sitten kun valmistun koulusta, sitten kun on viikonloppu, sittenkun.."

Semmosta elämistä kohokohdista toiseen.

Odottamista, jonka välillä elämä ehtii tapahtua.
Enemmän me tarvitaisiin sitä lapsenomaista taitoa elää arkea ja nauttia niistä tavallisista asioista, mistä meidän elämä suurimmaksi osaksi koostuu.

Onneksi sitä on alkanut itsekin taas saada oppia elämään tätä elämää.

Jotakin valmista.

 

37+4

Nyt on oikeastaan kaikki valmiina, koti on saatu kuntoon ja vauvanjutut paikoilleen.

Enää ei ole paljoa mitään projekteja jäljellä, oon tässä pesänrakennusvimmassa saanut nyt suunnilleen kaiken tehtyä mitä mun pääni on päättänyt 'että on tehtävä ennen vauvaa'.

Eilen Lauri vielä maalasi mun isän mulle tekemän kehdon, joka on odottanut yli parikymmentä vuotta uutta käyttäjää. Siitä tuli niin ihana!

Nyt olis nöppösen hyvä tulla. 

Katsotaan kuinka kauan häntä saadaan vielä odotella, heh.

Eikö se niin mene, että sitten kun odottaa oikein kovasti mitään ei tapahdu, ja sillon kun vähiten odottaa niin tietenkin tapahtuu.

Mutta jokatapauksessa, nyt me rauhoitutaan ja kerätään voimia tulevaan, 

niin kauan kun poju haluaa masussa oleskella.

Meneillään on rv38 ja loppuraskauden vaivat ovat tehneet lähtemättömän comebackin. En ole mitenkään kovin kipeä ja voin olosuhteisiin nähden hyvin, mutta kyllä tämä homma alkaa tuntumaan jo niin että kohta saisi riittää. Yöt ovat tosi huonoja ja katkonaisia, paljon tulee valvoskeltua.

Välttämättä päivälläkään ei saa kurottua takasin sitä univajetta mikä yön jäljiltä on jäänyt.

Mahan kanssa alkaa olla myös aika tukalat paikat, iltaisin särkee jalkoja. Yleisestiottaen on sellainen vähän hankala olo ja välillä myös suuri väsymys valtaa.

Tämän olon myötä alkaa aikakin tuntua pitkältä ja voi olla että melko hitaasti laahavat viikot on edessäpäin. Alan odottamaan synnytystä jo ihan todenteolla, tulisipa jo kipuja ja tuntemuksia.

Jotain kyllä on jo ollutkin, mutta en usko niiden merkitsevän mitään sen suurempaa.
Odotellaan ja odotellaan ihan rauhassa..

Ja kun osastolla ollessa olin synnyttäneiden kanssa samassa paikassa, voitte vaan kuvitella miten vauvan kaipuu kasvoi kun kuunteli niitä pieniä hentoja itkuja, mitä kustakin huoneesta kuului.

Sängyissä pienet vastasyntyneet tuhisevat kääröt.

Kohta sellainen on omassakin sylissä,

alan olla tosi käsimätön tapaamaan nöppösen <3

Osastokeikka

No, pikkuveikka pitää kyllä huolen siitä että tästä touhusta ei juonenkäänteet lopu.

Perjantaina, torstaisen perätilatempun jälkeen, vauva heitti tosi kovasti volttia ja vempoili ja potki mahassa ihan uskomattoman kovaa. En tiennyt että vauva voi niin rajusti liikkua masussa! Mieleen alkoikin hiipiä iltaakohden outo fiilis, että onkohan hänellä kaikki kuitenkaan ihan hyvin, kun niin kovasti tuntui vempovan joka suuntaan. Myöhemmin illalla mulla tuli sitten kova kipu mahaan ja käskettiin sen vuoksi tulla näytille. Herätettiin nukkuva Eevert puoliltaöin ja lähdettiin sairaalalle tsekkaamaan mikä kivun takana oli.

Synnärillä kätilö otti aluksi rutiinisti käyrää mutta oli yllättäen kummalisen hiljaa tuijottaessaan ruutua ja sanoikin pian, että sää et kyllä tänään lähde kotiin täältä. Seuraavaksi hän rupesi kyselemään milloin olen viimeksi syönyt ja juonut, jos tästä johonkin pitää lähteä ja kävi hoputtamassa lääkäriä ottamaan mut seuraavaksi tutkimukseen. Vauvalla oli joku ahdinko masussa ja sydänäänissä laskua. Säikähdin hieman ja soitettiin äkkiä Laurin vanhemmat hakemaan Eevert heille. Mut otettiin osastolle yöksi tarkkailuun.

Yöllä otettiin useampi sydänkäyrä, mutta onneksi se joka kerta piirtyi monitoriin yhä tasaisemmin.

Vauvakin jossain kohtaa lopetti älyttömän myllerryksensä ja rauhoittui.

Aamua kohden kipu mahalla alkoi hellittää ja myös vauvan aamukäyrä oli jo ihan normaali. Odottelin sitten oikeastaan vain lääkärille pääsyä ja kotiutumislupaa.

Ei mitään tietoa mikä vauvalla yöllä oli, tai mikä aiheutti sydänääntenlaskut mutta ultrassa ainakin selvisi, että masussa majaillaan taas oikeissa lähtöasemissa pääalaspäin!
Volttia on siis ainakin heitetty. Aikamoinen helpotus itselle että taas ollaan raivotarjonnassa. Mutta aikamoisen härdellin vauva taas järjesti.

Josko hän nyt vihdoin ottaisi opikseen, etta kannattaa vaan pysyä näin päin eikä lähteä seikkailemaan masussa enää mihinkään. Se ihan uskomaton myllerrys kesti vuorokauden ja sinä aikana tuntui että tyyppi oli vähän miten päin milloinkin. Mulla on edelleen kyljet ja maha ihan kosketusarka ja todella hellänä. Pojun möyrinnät teki kyllä tosi kipeää.
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Toivotaan nyt sitten edelleen, että näissä asemissa pysytään loppuunsaakka,
vaikka mahassa onkin näköjään tota lääniä liikkua.
Aikamoista tahtia tulee näitä juonenkäänteitä, mutta ihanaa että nyt kaikki on taas niinkun pitää ja vauva pääalaspäin ja tästäkin reissusta selvittiin vain säikähdyksellä.
Synny jo vauva, sun kanssa ois helpompaa mahan tälläpuolen  <3

itku pitkästä ilosta

..tai ei se ilo niin kovin pitkä ollut. 

Melkein kolme päivää vauva pysyi oikeinpäin, 

viimeyönä poika kääntyi taas perätilaan.

Ei lisättäävää. En hypi riemusta.

Taas palattiin lähtötilanteeseen..

Nyt on typerästi pääsiäinenkin tässä välissä ja synnärillä vaan yksi lääkäri ja ruuhka, joten pyhien jälkeen tiistaina pitää soitella uudelleen niin tsekataan mitä tehdään.

Ymmärsin että uusi kääntöyritys saattaisi olla mahdollinen, mutta se jäi vähän auki meille. 

Ja kaikki ylipäätäänkin mitä tapahtuu ja milloin. 

Nyt pitää epätietoisuudessa venailla muutama päivä taas..

Varataanko sitten suoraan sektioaikaa vai mitä, jää nähtäväksi.

Tänään poksui myös täysiaikaisuus, mutta en kyllä oo fiilistellyt yhtään. 

Ärsyttää ja harmittaa vaan koko homma, synnytys ja kaikki mahdollinen.

Taas kauhea ressi ja epävarmuus mitä tässä tulee tapahtumaan.

Ja kaikki kipukin tuli takasin mitä tosta perätilasta mulle johtuu, oli jo pari päivää niin paljon helpompi itelläkin olla.

 Angst ja nyyh.

Kumpa tää nyt vielä sitten kääntyisi takasin ja pysyisikin niin.

Haluisin uskoo ja toivoo vielä että se vois olla mahdollista.

Se on ainakin todistettu että ainakin on mahassa lääniä liikku, kun näilä viikoilla vielä heittää useamman kerran volttia.

Pliiiis kumpa tää nyt päättyis hyvin.