Viime perjantaina vaihtunut raskausviikko on pyöräyttänyt odotuksen viimeisen kolmanneksen puolelle.
Alan olla malttamaton ja ajatukset karkaavatkin usein vauvaan. Muutenkin ajatus siitä, että meitä on kohta neljä, alkaa tuntua todella luonnolliselta ja tutulta. Niinkuin perheeseen olisi aina jo kuulunutkin pikkuveikka, vaikkei häntä olla vielä edes päästy tuntemaan. Ainoastaan mahapotkuja ihmetellessä ja tunnusteltaessa voidaan heittää veikkausta, että millainenkohan tyyppi sieltä on meille tulossa. Myös vavantarvikkeet ovat alkaneet löytää pikkuhiljaa tiensä varastosta asuntoon ja siellä ne olisivatkin jo hiljalleen odottamassa käyttäjää ja kertomassa olollaan että täällä ootetaan vauvaa saapuvaksi. Mä alan käymään ihan intopikeeksi ja malttamattomaksi. Oon ostellut ihania vaatteita, edistynyt vaunuprojektissa, ommellut yhtä sun toista, miettinyt synnytystä ja ollut muuten vaan sydänsykkyrällä kun pikkuinen jumpsuttaa menemään masukodissaan. Ja se, että kalenteri alkaa täyttyä maaliskuuta myöten menoista, saa tän homman kyllä tuntumaan siltä että apuaaa ihan kohta ollaan jo siellä huhtikuussa. Tämä kevät menee nopeammin kuin edes osataan tajuta. Ja aatella, että raskauden viimeinen kolmannes. Loppusuorallahan tässä touhussa aletaan olla.
Alan olla malttamaton ja ajatukset karkaavatkin usein vauvaan. Muutenkin ajatus siitä, että meitä on kohta neljä, alkaa tuntua todella luonnolliselta ja tutulta. Niinkuin perheeseen olisi aina jo kuulunutkin pikkuveikka, vaikkei häntä olla vielä edes päästy tuntemaan. Ainoastaan mahapotkuja ihmetellessä ja tunnusteltaessa voidaan heittää veikkausta, että millainenkohan tyyppi sieltä on meille tulossa. Myös vavantarvikkeet ovat alkaneet löytää pikkuhiljaa tiensä varastosta asuntoon ja siellä ne olisivatkin jo hiljalleen odottamassa käyttäjää ja kertomassa olollaan että täällä ootetaan vauvaa saapuvaksi. Mä alan käymään ihan intopikeeksi ja malttamattomaksi. Oon ostellut ihania vaatteita, edistynyt vaunuprojektissa, ommellut yhtä sun toista, miettinyt synnytystä ja ollut muuten vaan sydänsykkyrällä kun pikkuinen jumpsuttaa menemään masukodissaan. Ja se, että kalenteri alkaa täyttyä maaliskuuta myöten menoista, saa tän homman kyllä tuntumaan siltä että apuaaa ihan kohta ollaan jo siellä huhtikuussa. Tämä kevät menee nopeammin kuin edes osataan tajuta. Ja aatella, että raskauden viimeinen kolmannes. Loppusuorallahan tässä touhussa aletaan olla.
Nämä molemmat raskaudet ovat tuntuneet tavallaan samanlaisilta monin osin, mutta kuitenkin ero on ollut kuin yöllä ja päivällä. Oireet sinänsä on olleet aika samoja, mutta nimenomaan mun voinnissani ero on ollut huikea. Oon niin paljon energisempi ja hyvävointisempi kuin viimekerralla. Meni ihan pitkään, että "unohdin" usein olevani raskaana, kun raskaudesta voinnin puolesta muistutti päivisin lähinnä vain vauvamaha ja sen tuomat rajoitukset. Viimeksi kuitenkin olin niin kivulias, että yli puolet raskaudesta olo oli kokoajan tosi rajoittunut ja huono, enkä supistelun takia pystynyt elämään tällätavalla normaalia elämää.
Tosin oon mä nyt ihan viimeakoina tuntenut sen, että kyllä tässä ihan raskaana kuitenkin ollaan. Harkkasuppareita on alkanut tulemaan tosi helposti varsinkin jos rehkin, joten on tämä meininki sillätavalla ihan pyöreän muotoni mukainen. Voi olla että tää viimenen kolmannes saattaa sitten olla vähän vaivalloisempi, sellaset merkit alkaa pikkuhiljaa olemaan ilmassa. Mutta liputan kuitenkin sille että tännesaakka on päästy näin hienosti!
Neuvolassakin olin viimeviikolla. Mulla on tosi ihana neuvolaterkka ja samoin lääkäri, juteltiin paljon mun viimeraskaudesta sekä tulevasta synnytyksestä. Ihanaa kun he ovat niin aidosti kiinnostuneita ja huolehtivat että mulla on varmasti kaikki hyvin. Nyt sitten vaan odotellaan maaliskuussa olevaa pelkopolikäyntiä ja vauvan painoarviota. Sitten selviää että lähdetäänkö synnytystä käynnistelemään aiemmin, vai voidaanko huoletta odottaa että homma starttaa itsekseen. Kovasti toki toivoisin, että vauva ei olisi niin iso kuin viimeksi, ja synnytys saisi käynnistyä ihan omia aikojaan.
Mutta vaa'alla meinasin kyllä saada sydärin, kun painoa on tullut niin paljon etten meinaa kehtaa ees sanoa. 17kg nimittäin olisi jo plakkarissa ja lisää aivan varmasti tulossa. Mä vaan näköjään oon tällänen, että kerään kaikki maholliset raskauskilot mukaani. Onneksi viimekertaiset 24kg tippuivat helposti ja alle neljässä kuukaudessa olin jo alle ennestään hoikan lähtötilanteen, joten koitan olla ressaamatta.. Salimotivaatiota tässä kuitenkin nää vaakalukemat alkaa kerryttää joten todellakin ootan, että pääsen treenaaman kropan kuntoon kun vauva on syntynyt.
Tosin oon mä nyt ihan viimeakoina tuntenut sen, että kyllä tässä ihan raskaana kuitenkin ollaan. Harkkasuppareita on alkanut tulemaan tosi helposti varsinkin jos rehkin, joten on tämä meininki sillätavalla ihan pyöreän muotoni mukainen. Voi olla että tää viimenen kolmannes saattaa sitten olla vähän vaivalloisempi, sellaset merkit alkaa pikkuhiljaa olemaan ilmassa. Mutta liputan kuitenkin sille että tännesaakka on päästy näin hienosti!
Neuvolassakin olin viimeviikolla. Mulla on tosi ihana neuvolaterkka ja samoin lääkäri, juteltiin paljon mun viimeraskaudesta sekä tulevasta synnytyksestä. Ihanaa kun he ovat niin aidosti kiinnostuneita ja huolehtivat että mulla on varmasti kaikki hyvin. Nyt sitten vaan odotellaan maaliskuussa olevaa pelkopolikäyntiä ja vauvan painoarviota. Sitten selviää että lähdetäänkö synnytystä käynnistelemään aiemmin, vai voidaanko huoletta odottaa että homma starttaa itsekseen. Kovasti toki toivoisin, että vauva ei olisi niin iso kuin viimeksi, ja synnytys saisi käynnistyä ihan omia aikojaan.
Mutta vaa'alla meinasin kyllä saada sydärin, kun painoa on tullut niin paljon etten meinaa kehtaa ees sanoa. 17kg nimittäin olisi jo plakkarissa ja lisää aivan varmasti tulossa. Mä vaan näköjään oon tällänen, että kerään kaikki maholliset raskauskilot mukaani. Onneksi viimekertaiset 24kg tippuivat helposti ja alle neljässä kuukaudessa olin jo alle ennestään hoikan lähtötilanteen, joten koitan olla ressaamatta.. Salimotivaatiota tässä kuitenkin nää vaakalukemat alkaa kerryttää joten todellakin ootan, että pääsen treenaaman kropan kuntoon kun vauva on syntynyt.
Masukin on kasvanut kauheasti. Selvästi siellä ei ole enää edes tilaa heittää volttia niin paljoa mitä aikaisemmin ja useimmiten poju tuntuukin viihtyvän pääalaspäin ja potkuttelee kylkiin.
Musta myös tuntuu että mun maha on nyt jopa isompi, mitä se ekassa raskaudessa oli tässä vaiheessa. Ja samalla toki mietin että toivottavasti mahan koko ei ainakaan ole suoraan yhteydessä siihen vauvan kokoon. Toivon että tää masukasvu vähän tässä tasaantuisi.
Mahan muodossakin on vertailun ilosta hitusen eroa, edellisellä kerralla se oli semmonen suipompi ja sirppana, nyt se on sellanen pyöreämpi ja jotenki alempana. En tiiä saako näistä kuvista käsitystä muodosta, mutta kokoa näistä voi vähän arvioida. Ekassa kuvassa on nimittäin maha Eevertistä rv 30 ja tokassa kuvassa oon reilu pari viikkoa sitten rv 26. Aika samalta mielestäni näyttää, ellei isommaltakin, vaikka on useampi raskausviikko kuvilla eroa.
